Nose work saa aikaan ihmeellisiä asioita - esimerkiksi meidän mökistä talviasuttavan. Vuosi sittenhän me oltiin mökillä uutena vuotena ja silloin todettiin, että hyvinhän tämä toimii. Tänä vuonna otin tähtäimeen nosekokeen Korpilahdella Suojakalliolla 19.2. ja siihen ympärille sitten otettiin pitkä viikonloppu mökillä. Jokulle teki superhyvää olla vapaana jäällä. Perjantaina oli koko ajan kuulolla, mutta lauantaina olivat muun perheen kanssa lenkkeillessä nähneet peuroja, niin sen jälkeen oli taas enemmän riista mielessä. Muuten onnistuin ennakoimaan kaikki mahdolliset riskit mutta lauantai-iltana se juoksi toiselle puolelle järveä luullen hiihtäjää peuraksi 🙈 Tuli kyllä heti takaisin erehdyksensä todettuaan mutta on se hirveä hetki, kun koira vaan lähtee juoksemaan horisonttiin eikä kuuntele mitään.
No niin, sitten itse nosekokeeseen. Tämä oli meidän eka sisäetsintäkoe. Tuomarina oli Elli Kinnunen, jonka kokeessa oltiin viime kesänä nollakoirana. Oikein mukava ja asiallinen tuomari, jolla oli koko korkeusskaala käytössä. Erityisesti miellytti pitkät enimmäisajat 2,5-3 minuuttia!
Ekalla alueella lähtö kuvassa näkyvästä oviaukosta ja kätkö heti tuossa ovensuussa sienipöydän jalan alla eli hyvin matalalla. Just lähti alueelle aika vauhdilla ja käytiin huone reunoja pitkin läpi. Kun tultiin ovensuuhun, Just sai hajupilvestä kiinni ja teki aivan upean kohdennuksen pöydänjalasta ylhäältä alas! Pomminvarma ilmaisu tuli ajassa 0:36, Just oli 6. nopein tässä. Tuomarinkommenttina: "Kohdensi hienosti!"
Toinen alue oli keittiö, lähtö kuvassa oikeasta alareunasta. Just meni melko heti pyörimään tuohon kuvassa näkyvään oviaukkoon haistellen alhaalta. Selvä reaktio mutta ei ilmaisua. Taas käytiin surffaamassa huone ympäri, minkä jälkeen Just palasi takaisin kaapin kulmalle. Ja nyt sitten edellisistä kokeista poiketen se ihan itse tajusi nostaa kuonoaan kaapin saumaa pitkin alhaalta ylös ja sieltä puolestavälistä tuli ilmaisu! Tässä olin itse vähän epävarma, mistä kohdasta ilmaisu tuli, joten pyysin näyttämään uudestaan. Nyt tuli ihan tarkka paikka, joten ilmoitin löydön ajassa 0:42, joka oli myös 6. nopein aika. Kommentti: "Todella hyvä!"
Kolmas alue tanssilavan orkesterikoroke. Lähtö oikealta ja alue jatkui vielä tuonne kuvasta vasemmalle. Just nuuhkaisi ohimennessään oikealla näkyvää ponnahduslautaa, minkä jälkeen käveli suoraviivaisesti voimistelupukin takareunalle, tarkensi ja ilmaisi. Hieman hämilläni nostin käden löydön merkiksi vain 12 sekunnin etsinnän jälkeen. Oikeinhan se oli ja tässä Just oli kaikkein nopein. Kommenttina: "Super!"
Tälle kätkölle Just nosti ylähuultaan. Ei nuolaissut eikä purrut mutta "irvisti". Elli sanoi, ettei tästä tulisi ylemmissäkään luokissa virhettä mutta kehotti kiinnittämään huomiota treeneissä.
Viimeinen alue oli keittiö takahuoneessa. Lähtö oli kuvan oikean alareunan rappusilta, jotka kuuluivat alueeseen. Huoneen toisella puolella oli takka, joka ei kipinäsuojineen kuulunut alueeseen. En odottanut tässä korkeaa kätköä, koska edellinen kätkö oli jo vähän korkeampi. Onneksi Justilla ei ollut tällaisia odotuksia. Se tuli huoneeseen ja nosti heti nenäänsä, mistä tulkitsin, että saattaa ollakin korkea kätkö kyseessä. Sitten se käveli takaseinustalle, hyppäsi kerran seinää vasten ja siitä alas istumaan. Olin jo puolessavälissä nostamassa kättä, kun iski viimeisen alueen paniikki ja epäröinti. Pyysin siis Justia näyttämään uudestaan, jolloin se hyppäsi uudestaan seinälle, tökkäsi hyvin painokkaasti seinälistan alle ja istui taas katsoen mua kuin idioottia.
Takka ja kipinäsuoja eivät kuuluneet alueeseen.
Löytö kirjattiin ajassa 0:23 sisältäen tosiaan tarkistusilmaisun! Tällä alueella 2. nopein aika! Kommentti: "Tosi hyvä!"
Lopputulos oli siis 100 pistettä ja kokonaisaika 1:53, kokeen 2. sija. 15 koirasta 10 sai täydet pisteet tällä kertaa. Olin aivan ällikällä lyöty Justin työskentelystä. Se ei ikinä ole ollut noin nopea! Kaikki alueet olivat varmaa työtä mutta kaksi viimeistä ihan Juhannusraketti-meininkiä. Mulle ei jäänyt muuta hommaa kuin nostaa käsi ja sanoa "löytö", enkä edes sitä saanut tehtyä ilman varmistuksia...
Erityisen onnellinen olen pomminvarmasta työstä korkealla kätköllä - niiden treenaaminen kantoi eikä fysiikasta johtuvaa epäröintiä ollut. 3. ja 4. alueilla Just seurasi suoraan hajupilveä kätkölle, mitä olen myös arvottanut korkealle treeneissä. 1. alueella myös, mutta siinä jäi parantamisen varaa heti lähdöstä tarkka etsintä. 2. alueella Just jätti hajupilven (parantamisen varaa) mutta toisaalta selvitti itse saumassa ylempänä olevan kätkön, jollaiset ovat ennen koituneet meidän kohtaloksi. Ja toisaalta, voihan hajupilvi mahdollisesti olla myös siirtymähaju, joten muun huoneen tarkistaminen on varmisteluakin.
Siispä ykkösluokan suoritukseksi tämä oli loistava, mutta treenattava ei lopu kesken. Ja sehän ei meitä haittaa! Tämän vuoden Lappalaiskoirien valmennusringissä me ollaan noseryhmässä, joten jo kahden kuukauden päästä päästään ekalle noseleirille!
Viime viikon maanantaina Maijun tokovalkku. Oli tarkoitus ottaa seuraamista kisamaisena ja sen jälkeen kierron ja hyppynoutojen erottelua, mutta seuraaminen menikin niin huonosti, että jäätiin siihen 🙈 Tai siis suorilla Just seurasi hyvin, mutta käännöksissä ajoin sen päälle tai jätin sen yksin, ja lopulta Justilla oli jopa vähän paha mieli. No, eipä valmennuksiin aina tulla näyttämään täydellistä osaamista vaan saamaan vinkkejä. Kerroin Maijulle, että rallyssa mulla on apukäskyt käännöksiin ja se toimii laastarina, auttaa meitä selviytymään käännöksistä. Mutta tokossa sitten kostautuu. Maiju nyökytteli heti, että varmaan johtuukin tästä ja varsinkin, kun viikonloppuna Just rallykisat takana. Kerroin myös, että olen 20 vuotta yrittänyt opetella tekemään seuraamisen käännöksiä onnistumatta 🙈
Mun oma ratkaisu olisi ollut häivyttää apukäskyä sanoen se hiljemmin ja vähentäen sen käyttöä, mutta Maijulla oli parempi ratkaisu. Lähdin tekemään käännöstä ihan kuin sanoisin käskyn mutta olin hiljaa. Sitten tässä oli avainasemassa Justin ilme - sitä lähdettiin hakemaan enemmän kuin teknistä suoritusta. Ja se onnistuikin! Lähdin tekemään käännöstä katsoen Justiin jotenkin tietyllä tavalla (en osaa itsekään selittää), se lähti kääntymään naama hymyssä "tän mä osaan!" ja siitä sitten nopea palkkaus etuoikealle. Taas kerran koiran tunnetilan muuttaminen on ratkaisu. Olin itsekin ihan hämmästynyt muutoksesta. Ei olekaan mission impossible! Toinen vinkki oli Salmen tokokirjassa mainittu askelpituuden puolittaminen ennen käännöstä. Tämän ymmärrän mutta en toistaiseksi osaa toteuttaa.
Jossain välissä, kun Justia piti saada rentoutumaan, heittelin sille vähän namia. Tässä kohtaa Maiju sanoi taas: "Kyllä se vaan syttyy juoksemisesta." Ja tästä sitten Maijulta tuli erittäin mielenkiintoinen idea: palkata seuraamisesta juoksemisella. Ensimmäisenä mulla tuli mieleen pk-tottiksen eteenmenon tyyli eli hyvästä seuraamisesta vapauttaa juoksemaan jossain olevalle palkalle. Jatkoajatuksena Justin suosikin luoksaripelin käyttäminen tähän tarkoitukseen eli hyvästä seuraamisesta vapautus hakemaan namia apparilta. Tällä pelillä ollaan yleensä saatu mistä tahansa jutusta ihan huippu, joten tämä on seuraavana treenilistalla. Tällä saataisiin seuraamiseen vauhtia, voimaa ja yllätyksellisyyttä, mikä toivottavasti parantaisi tarkkaavaisuutta ja sitä kautta yleisfiilistä.
Tän viikon maanantaina Caritan rally. Jatkettiin käännösteemaa tuolla alkuradalla. Tähän otettiin sellainen palkkaus, että heti vasemmalle käännöksen jälkeen heitin namin etuoikealle, jotta Just lähtisi käännöksen jälkeen eteenpäin ponnistaen kunnolla eikä jääden hipsimään. Näytin tätä ensin 270-/360-käännöksissä, mutta Carita huomasi, että ihan sama ilmiö tulee jo 90 asteen käännöksessä.
Seuraavaksi homma hajosi pujottelun kohdilla. Tässä oli ehkä vähän hankala paikka, kun oltiin ahtaasti seinän vieressä ja penkin alla rapisteli hiiret 🙈 Toisella kerralla sujui paremmin. Otettiin tässä myös sisäkaarteen käännöksiin samanlainen palkkaus kuin yllämainitussa käännöksessä vasemmalle. Juoksuun lähtö oli ekalla kerralla aika huono mutta tokalla, kun oikein keskityin siihen, Just lähti loistavasti.
Kuvan oikeassa reunassa olevista kylteistä me tehtiin noita ylempien luokkien kylttejä. Tässä kuviossa oli haasteita hahmottaa kävelylinja - kyltiltä suoraan ja sitten vasta linjaus seuraavalle! Meinasi vähän aivot räjähtää... Taas kerran katsottiin persjättökäännöksiä ja näytin Caritalle, miten olin keksinyt käyttää takapäänkäyttökäskyä. Carita ei ihan ostanut mun ajatusta, koska lopputulos oli se, että palkkasin Justia ylityöskentelystä. Sitten kokeiltiin laittaa tasapainotyyny kyltin eteen ja tehdä käännös siinä. Ja tällä onnistui upeasti! Joten nyt otetaan ainakin kuurina tasapainotyyny apulaiseksi näissä.
Lopuksi vielä kokeiltiin vähän houkutusta, jossa oli niin ihana fanttipehmolelu, että meinasin itsekin mennä siihen! Just ei tällä kertaa malttanut ekalla yrityksellä olla vilkaisematta houkutuksia mutta tokalla yrityksellä saatiin onnistumaan.
Kokonaisuutena Just oli ihan ok vireessä mutta on nähty parempaakin. Saattoi olla vähän väsynyt viikonlopusta, kun tultiin tunti ennen treeneihin lähtöä mökiltä. Treeneissä piti taas vähän huomautella, ettei taukojen aikana kuulunut etsiä nameja maasta. Sitten kerran se jäi mun taakse haukkumaan! Olin ajatellut antaa sen tarjota sivulletuloa, kun en muuten huomioisi, mutta sepä vain jatkoi mekastusta! Kun sanoin: "Riittäiskö jo?", se lopetti heti ja sitten tuli sivulle. Mutta aika jännä tuollainen jumitus, jota Just ei pystynyt itse ratkaisemaan.
Sarjassamme "mikä tässä oli taas niin vaikeeta". Laitoin Katrille viestiä, sovittiin noseilut niillä töiden jälkeen, kävelin sinne, nosetettiin vajaa puoli tuntia, kävelin kotiin. Koirat sai sekä lenkin että aktivointia. Vielä kun keksin, ettei Jokua ole pakko ottaa mukaan ahdistumaan käytäville vaan se voi tulla äidin ja Lyytin kanssa perässä iltalenkkinä 😊
Katri oli tehnyt 6 kätköä. Ensimmäinen auto, jossa Just käveli suoraviivaisesti pelkääjän paikan puolelle, tarkensi etuoven saumaan ja ilmaisi. Myös sheltit löysivät tämän hienosti, joten ilmeisesti ilmavirrat tulivat hyvin suoraan nenään.
Sitten sisäetsintään. Ekalla käytävällä kaksi kätköä, joista ensimmäinen oli kuvassa oikealla näkyvistä ovista toisen alasaranassa. Toinen tuolla perällä, jossa Katrin koira on ilmaisemassa, avoimen välioven ja seinän välissä olevassa lukossa ehkä noin metrin korkea kätkö. Ekan kätkön hajupilvi oli levinnyt tuohon tiiliseinän kulmaan, jota Just hetken työsti ennen kuin tarkensi saranaan. Sitten käytiin tuolla perällä, josta selvästi reaktio mutta ihan ei tarkennus onnistunut. Käytiin vielä muu käytävä läpi, jossa Just ei ollut mistään muusta kiinnostunut kuin jo löytyneestä saranasta. Siispä palattiin päätyyn, josta nyt hyvä tarkennus ja löytö.
Verkkokellarissa oli ensin ekalla käytävällä yksi tosi matala kätkö verkkokaltereiden alla, se löytyi ihan sekunneissa. Sitten laatikot kuvan asettelulla, tässä Just kävi ensin kaikki läpi reagoiden yhteen vähän enemmän. Toisella kierroksella sitten ilmaisi kyseisen laatikon. Eli tarkkaa työtä ja sillä lailla varmaa, ettei mua yhtään epäilyttänyt.
Viimeinen alue oli uloskäynnin edusta käytävä + rappuset. Just haisteli ensin ovea reagoiden ylös. Sitten käytiin taas tsekkaamassa muu alue, josta ei mitään reaktioita. Kätkö oli oven alasaranassa, mutta haju oli noussut ylös! Eli tää taisi nyt olla taas niin, että kun sisällä on lämpimämpi kuin ulkona, niin ilma nousee ylös?
Viime viikon sunnuntaina vielä kotona yhdet noseilut ennen koetta. Käytössä ihan uusi hydrolaattipullo. Ensimmäinen kätkö rapussa ulko-oven saranapuolen rakosessa n. 110-115 sentissä. Haju tuli tosi hyvin, koska Just kirjaimellisesti seurasi nenällään koko sisääntuloaulan läpi hajua, hyppäsi vasten ovea, tarkensi ja ilmaisi! Varmasti yksi hienoimmista hajupilven seuraamisista!
Toinen alue leluvarasto, jossa kätkö heti oven edessä tuossa Justin takana näkyvässä pinkki-sinisessä leikkiautossa. Just tuli vauhdilla sisään, teki suunnilleen kuvanottopaikassa täyskäännöksen, tuli autolle, tarkensi ja ilmaisi. Tässä treenissä joka etsinnästä olisi voinut antaa superpalkan!
Toisessa pyörävarastossa 2 kätköä. Ensimmäinen tuossa heti ovensuussa suksien takana. Tässä Just kävi surffaamassa varaston ympäri ja taas takaisin tullessaan nappasi hajupilvestä kiinni ja sitten tarkennus oli helppo. Toinen kätkö oli mun pyörän takalokarin ja renkaan välissä ja tässä tarkennus oli vähän vaikeampaa, ilmeisesti koska haju oli levinnyt pyörään ja viereisiin myös. Just olisi pystynyt tökkäsemään vielä vähän lähemmäs kätköä, joten pyysin näyttämään tarkemmin. Joku etsi nämä kanssa kuten kuvista näkyy! Se oli tosi innoissaan ja sillä ei ollut ongelmia tarkennuksessa! Ei myöskään muistanut jännittää ahtaita paikkoja, kun oli hommissa!
Viimeinen kätkö oli toisessa pyörävarastossa oven lukkopesässä (samannäköinen ovi kuin ylemmässä kuvassa). Tässä taas aivan suvereeni hajupilven seuraus ja korkean kätkön tarkennus ja ilmaisu! Kyllä näissä ollaan nyt edistytty!
Näillä treeneillä tosi hyvä ja itsevarma mieli lähteä ensimmäisiin sisäetsintäkokeisiin - jännää!
Justin kanssa avattiin kisavuosi tuplakisoilla Ojangossa. Ensimmäinen rata oli Iiris Harjun tuomaroima. Olin katsonut, että meidän lähtönumero on vasta 17., joten lähdettiin tutustumisen jälkeen rauhassa lenkille. Ojangon ulkoilualueista yli puolet oli latuina, joten päädyttiin polulle, joka pieneni ja pieneni ja lopulta luovutin, kun puita oli kaatunut ja taipunut niin paljon, ja käännyttiin takaisin. Oltiin ehkä 300 metriä hallilta, kun treenikaverini Janina soittaa: "Te ootte seuraavana vuorossa..."
Juostiin Justin kanssa halliin, vaihdoin sille vain äkkiä pannan ja kaappasin jotain palkkoja taskuun, sitten juostiin kehälle, jossa meitä kaikki jo odottikin. Kehän ulkopuolella vedin pari kertaa henkeä ja pyysin Justin sivulle, josta palkkasin namilla. Sitten kehään. En katsonut kehenkään päin, kun nolotti niin paljon vaan yritin jotenkin epätoivoisesti pelastaa tilannetta, ettei Just ottaisi painetta mun hyperventiloinnista. Pyysin siltä pari tassutemppua kehän sisäpuolella hihnan irrotuksen jälkeen ja sitten oltiinkin lähtövalmiina. Lähtö meni aivan upeasti! Radan alussa oli peräti 5 pyörimistä, joita olin hinkannut tutustumisessa. Tein sen marraskuun valkkuleiriltä oppimani käden noston ennen pyöräytystä ja se toimi - kaikki pyörimiset onnistuivat ekalla yrityksellä! Keskityin tekemään ne tarpeeksi ajoissa; molemmat oikeaan täyskäännös onnistui niin hyvin, että se tuli tehtyä jopa liian ajoissa, mistä saatiin -1 ov (suorituspaikka). Tämän jälkeen Just lähti pyörähdykseen vähän jäykästi, mutta sain sen "hyvähyvähyvä"-tsemppauksella tekemään kiepin loppuun asti. Istu-seiso-kierrä koira -kyltillä muistan seisseeni ja hengittäneeni, ei oo mitään hätää, nyt ollaan täällä kehässä ja suorittamassa, enää ei olla myöhässä...
Pujottelusta saatiin -1 as ja -1 py, joista en kyllä muista mitään. Olisinkohan kiertänyt tötsää liian kaukaa? Hermostunut alku näkyi kyllä ohjauksessa, mutta Just mun sankarini tsemppasi niin hienosti 😍 Aika hämärät muistikuvat mulla radasta on, mutta sen muistan, että merkki sujui ihan täydellisesti, vaikka tosiaan putki oli takana. Eikä Just ottanut juurikaan häiriötä mistään, ainakaan ei jäänyt jumiin. Puolenvaihdosta edessä ollaan saatu merkintä "Hieno!" Mun mielestä Just teki sen vähän puolivillaisesti mutta teknisesti se meni kyllä paremmin kuin meidän normaalisuoritus, että mitähän tästäkin pitäisi tuumata... Kirsikkana kakussa saatiin -1 ov (suorituspaikka) maalista! Miten ihmeessä mä olen siinäkin onnistunut!? Lähtenyt jo maalikyltiltä kaarrattamaan johonkin?
Radan jälkeen palkkasin Justia ja vedin samalla henkeä, me selvittiin. Hetken päästä Nina-valkku tuli meidän luo nauraen: "Sun täytyy jatkossakin ottaa tuollainen paniikkilähtö radalle, saitte 96 pistettä." Edelleen semihysteerisessä tilanteessa hengittelin vähän lisää 😂 Ensimmäinen valiotulos plakkarissa ja tuollaisissa olosuhteissa! Tuomarinkommenttina tästä oli "Nätti rata."
Toisella radalla tuomarina Hannele Pirttimaa. Kivaa, kun tuplakisojen radat on keskenään ihan erilaiset! Nyt olin ajoissa paikalla ja tein valmistelut ihan normaaliin tapaan. Kaverit yrittivät kyllä vielä viimeiseen asti lähettää mua lenkille 😂 Lähdin alkusuoralle olettaen, että Just on jo vähän väsynyt ja tarvitsee enemmän tsemppaamista. Taas hyvä lähtö! Mahtavaa, jos saadaan aloitukset kuntoon! Liikkeestä seiso -kierrä koira -kyltiltä saatiin -1 as. Ilmeisesti kiersin taas koiran liian kaukaa. Harvinaisen turha virhe - näistä pitää nyt päästä eroon. Oikealla peruutus meni vähän vinoon mutta selvittiin virheittä. Valkovuokosta saatiin -3 tvä mutta tästä en kyllä osaa sanoa, mikä oli syy. Oletin, että eriaikaisuus, mutta videolta en kyllä sellaista huomannut. Askelkäännös vähän jähmeä mutta sen jälkeen hyvää seuraamista vasemmalla. Pyörähdys taas saatiin tehtyä tsempattuna ja sitten olikin putki, joka on meille helppo tehtävä. Sen jälkeen taas hienoa seuraamista vasemmalla, mutta 360 vasemmalle -kyltiltä saatiin -1 vino.
Seuraaminen jatkui kivana, liikkeestä istuminen ok, kutsuun lähti laukalla mutta hidasti raville; tämä ei haitannut, koska seuraava kyltti oli pysäyttävä. Itse seisoin lenkkarit ties miten mutta käännös meni moitteetta. Siitä lähtiessä tuntui, että vähän kontakti on huono, mutta en lannistunut, koska edessä oli sarjahyppy, jolla tiesin vireen taas nousevan. Puolenvaihto jalkojen välistä sujui tällä kertaa. Seuraavalla suoralla aivan upeaa seuraamista oikealla ja varmaan meidän uran hienoin tuplasaksalainen oikealla! Edessä peruutukseen lähdössä Just oli aavistuksen epävarma mutta peruutti sitten tehtävän ymmärrettyään ihan hyvin, joskin pikkuisen vinoon. Tässä tuli myös vähän vinkua, mutta ei saatu virheitä. Viimeisenä tehtävänä vielä yksi pyöriminen eli molemmat oikeaan täyskäännös ja sekin onnistui! Pyörimisten onnistumisprosentti 100! Radan jälkeen tuntui, että täähän meni ihan hyvin... ja taululle ilmestyi pisteet 95! Toinen valiotulos samalle päivälle! 😍 Tuomarinkommentti: "Hyvä rata, taitavaa ohjaamista ja hienoa koiran tsemppaamista."
Olin ajatellut viime vuoden 77-90 pisteiden ratojen jälkeen, että se on meidän taso - aina tulee jotain virheitä tai sitten ainakin ääntelypisteitä. Nyt virheet oli pikkuvirheitä eikä ääntelystä tullut yhtään miinusta (kiltit tuomarit?) Tuntui myös, että Justin oli helpompi keskittyä Ojangossa, jossa häiriötä ja hälyä oli paljon verrattuna loppusyksyn kokeisiin, jossa oli haudanhiljaista. Lähtöjen onnistumiseen olen erityisen tyytyväinen! Nyt on tiedossa vieraan hallin kehätreenejä, joten toivottavasti päästään lähtöhaasteista kokonaan eroon. Yhtä vaille suurmestari, kuten shakkia harrastavat isäni ja veljeni sanovat!
Viime tiistaina Hannan + Venla-tytön & Hulan ja Pikan kanssa aamutreenit. Mua vähän jännitti etukäteen, haukkuuko Joku Venlaa paljonkin ja pystyykö yhtään keskittymään, kun lapsi taapertaa ympäri hallia. Mutta Joku ottikin Venlan laumaansa, ei haukkunut kertaakaan ja pystyi treenaamaan ihan normaalisti! 😍 Jokua tuntuu selvästi auttavan se, että tullaan samalla kyydillä ja samaan aikaan hallille / muuhun paikkaan. Ihan sama toimi kesällä, kun Annikan lapsi oli meidän kanssa uimareissulla. Voisi olla tosi vaikeeta, jos lapsi vaikka yhtäkkiä pamahtaisi halliin tai treenikentälle.
Joku teki juoksaria madalletulla puomilla (60 cm edelleen). Toiseen suuntaan loistavat osumat, toiseen suuntaan ei. Taitaa olla kiinni siitä, kuinka paljon puomi heiluu. Tukevassa alastulossa juoksari onnistuu paljon suuremmalla prosentilla. Toisena juttuna keinua, joka nostettiin jo yhtä nappia vaille täyteen korkeuteen! Tehtiin taas radan osana putki - keinu - hyppy. Edellinen korkeus meni ihan suvereenisti, uusi korkeus onnistui ekalla mutta tokalla iski epävarmuus. Otettiin sitten taas erikseen kerran ja sen jälkeen sujui taas radan osana. Eli toisaalta tuntuu, että Jokulle on helpompaa tehdä radan osana mutta toisaalta kuitenkin aina pitää kerran epäröidä. Jokun kanssa on tärkeintä, että sen itseluottamus pysyy korkealla, koska keinu tehtävänä (heiluva alusta) on sille lähtökohtaisesti jännä. Pitkällä ollaan!
Just teki ensin purkkipalkalla kehääntulon + rallyradan lähdön. Sanoin Hannalle ja Venlalle, että nyt saa häiriköidä, mutta en osannut ennakoida, että Venla keksisi poistaa meidän kyltit 😂 Oli tarkoitus tehdä kehääntulo ilman palkkaa, mutta koska Just piti niin upeasti kontaktia pikkuapparin sählätessä kylttien kanssa, en voinut olla palkkaamatta. Hetken odottamisen jälkeen Hanna sai kyltit paikalleen ja otettiin liikkeellelähtö, joka oli upea! Tästä ansaittu purkkipalkka. Tässä välissä tehtiin vähän ohjatun loppuosaa, joka sujui erinomaisesti. Sitten jääviä sekä seuraamisesta että putkelta. Taisi tulla yksi stiplu. Putkelta tullessa stopit maahan ja seis oli hienoja mutta istuminen ei onnistunut ekalla yrityksellä. Sitten yhdistettiin ohjattu koko liikkeeksi. Alkuosa meni ihan loistavasti! Just malttoi luopua kapuloista ja lähti seuraamaan todella hienosti, myös täyskäännös ja stoppi olivat hyvät. Mutta sitten se oli ehtinyt jo unohtaa koko kapulat ja meni näyttämäni suunnassa oleville tötsille, joka oli levitetty Venlaa varten. Vein uudestaan stoppipaikkaan ja lähetin ja nyt löytyi kapulakin.
Seuraavana juttuna hyppynoutoa, jossa halusin testata ihan ite keksimääni ideaa namipallon käytöstä. Ja ihan olin ylpeä itsestäni, koska tää toimi loistavasti! Meni näin: Heitin namipallon esteen yli ja sanoin "jes" hypyn päällä. Just hyökkäsi namipalloon ja söi sieltä palkan. Sitten pyysin sitä tuomaan pallon mulle. Taas hypyn päällä "jes" ja Justin tuotua pallon täytin sen uudestaan ja heitin Justille. Tässä onnistumisprosentti oli 100, kun heitto oli suora tai vähän vino. Kun heitin reilusti vinoon, jouduttiin vähän vääntämään - ekalla yrityksellä Just yritti oikaista pallolle esteen ohi. Kutsuin takaisin sivulle ja sen verran tuli epävarmaksi, ettei lähtenyt ekasta käskystä. Mutta kun lähti, sai heti menohypystä palkan. Namipallo toimi ainakin meillä tässä hyppynoutotreenissä paremmin kuin muu lelu, joka suussa koira olisi lähtenyt rallaamaan tai namialusta, jota ei olisi voinut tuoda takaisin. Ehkä vinoimmissa toistoissa olisi auttanut heitto pidemmälle, ettei pallo olisi näkynyt niin suoraan. Viimeisenä juttuna tehtiin vielä luoksari kaikkien välineiden läpi ja Venlan häiriköidessä luvan kanssa. Hieno vauhti oli! Parasta tässä treenissä oli, että Just seurasi hyvällä fiiliksellä, vaikka edellisenä lauantaina iskikin paha mieli rallytreeneissä.
Torstaina Jokun agitreenit. Ratapiirros ei oikein sopinut meille, joten tehtiin taas madallettua puomia + pätkä 8-13. Olin ottanut Pikan tiistain treenistä mallia ja Jokulle oli paremmat namit mukana. Ihan sama kaava toistui kuin tiistainakin eli puomin heiluessa oli huono onnistumisprosentti. Siinä sitten Hannan ja Saaran kanssa kolmistaan kiilattiin puomia napakaksi ja onnistuttiinkin siinä. Sen jälkeen neljä perättäistä täydellistä osumaa! Eli tämä on nyt tosi tärkeä muistaa, että puomin pitää olla tukeva Jokulle, että treeni on sille reilu.
Sitten oli tarkoitus mennä pätkä 8-12. Kun vielä Hannan kanssa mietittiin askelkuvioita, Joku oli jo kerinnyt mennä ykkösen ja putken ja oli ihan liekeissä, että näytä vaan, mihin mennään, niin mä meen! No ei sitten muuta kuin lähetin sen ysille ja putkeen ja lähdin villasukat vinkuen pinkomaan eteenpäin. Este nro 12 meni vähän runnomiseksi, mutta hienosti Joku otti sen, kun painoin sopivasti linjaa. Tästä lelupalkka Hannalta. Sitten otettiin erikseen takaakierto 12-13, palkkasin liikkeeseen lelulla. Viimeisenä sitten koko pätkä 8-13 ja meni niin upeasti! Taas kunnon kiihdytys tuossa suoralla, Joku otti hyvin esteen 12 eikä yhtään käynyt kysymässä Hannalta palkkaa vaan suoritti ohjauksen mukaisesti takaakierron 13, josta sitten sai juosta leluun. Ihan superfiilis jäi näistä treeneistä! Perusasioiden treenaaminen on ihan kivaa mutta täysii juokseminen on kyllä ihan parasta!
Viime viikon maanantaina vapaavuorolla hallilla Annikan kanssa. Joku aloitti ruudulla ja nyt tehtiin ihan leluruutua. Erityisen kivaa Jokun mielestä oli ryömiä ruudussa lelu suussa 😂 Toisena juttuna keinua. Ensin samalla tasolla kuin viimeksi ja lähestyminen putkelta. Tämä sujui loistavasti, joten nostettiin yhdellä. Ekalla yrityksellä Joku totesi, että ihan eri tehtävä, en uskalla. Sain kuitenkin hämmentävän hyvin tilanteen purettua ja heti toka yritys onnistui. Aika pian otettiin lähestyminen putkelta ja vauhdista tuntui olevan helpompi mennä. Tästä vielä palkkasin namilla keinulta, mutta Annika kysyi, pitäiskö palkata lelulla. Mustakin tuntui siltä, joten otettiin vielä putki - keinu - putki lelupalkalla ja nyt meno oli taas itsevarmaa ja vapautunutta! Keinun taso oli nyt treeniliivin taskun yläreuna, kun viimeksi oli alareuna.
Justilla oli tällä kertaa ohjelmassa ruutu - liikkeestä seiso - luoksari - kaukopeli. Meinasin lähteä tekemään palkat taskussa mutta viime hetkellä muistin jättää ne pois ja tällä kertaa vein ne puomin päälle (Justin näkemättä). Ruutu oli ihan täydellinen! Tai no ainakin koiran puolesta; itse meinasin unohtaa maahan-käskyn ruudussa ja Annika joutui sanomaan "käsky". Liikkeestä seisomisen alkuseuraaminen, stoppi ja kiertäminen hyvä, mutta lopussa Just ei istunut. No, eipä me tosiaan olla pitkään aikaan treenattu seisomisesta istumista, vain stoppeja ja seisomassa pysymistä. Hyvä kun tuli esille.
Luoksari oli vähän ahtaassa tilassa ja Just oli menossa ruutuun. Se myös itse haukahti muutaman kerran ja Selma säesti kentän reunalta, niin mä yritin siihen meteliin karjaista oman käskyni "SIVULLE", mistä Just kyllä korjasi ja tuli mun luo. Tästä tuli hyvä idea luoksaritreeniin: luoksari ruudun vieressä! Viimeisenä oli kaukopeli, jossa Justin asenne oli kyllä Just sellainen, kun halusin. Se hakeutui kontaktialustalle heti, kun sanoin "mennäänkö pelaamaan kaukopeliä" ja teki vaihdot varmasti. Tokasta istumisesta nappasin puomin päältä Suomi-pallon ja vapautin riehumaan.
Kunnon palkkausten jälkeen tehtiin vielä tekniikkana seuraamista ja merkinkiertoa 6 kartiolla. Seuraamisessa lähinnä palkkailin kaikesta. En osaa oikein sanoa, miten meni... suurimmaksi osaksi kivasti mutta tuntui silti vaikealta. Kierrot ei tällä kertaa menneet ihan nappiin. Kahdesti Just kääntyi puolessa välissä takaisin. Saan sen siitä kyllä lisäohjauksella kiertämään. Ja useamman kerran meni ihan mallikelpoisestikin. Tässä vaiheessa Just läähätti jo aika paljon juostuaan niin monessa liikkeessä, että olisi ehkä voinut pitää juomatauon jo ennen kiertotreeniä. Otettiin se kuitenkin tässä kohtaa. Samaan aikaan myös Katri tuli hallille (sovitusti) ja Katrin valmistautuessa treeniin sekä Annikan & Elsin temppuillessa me tehtiin vielä vähän häiriöjuttuja, seuraamista ahtaassa tilassa ja seisomista. Sitten Eenin ja Elsin kanssa paikkis, jossa tällä kertaa oli pitkä aika mutta palasin vähän väliä palkkaamaan. Tein myös kaikkia erilaisia juttuja, esim. kävelin ympäri hallia, kävin rapsuttamassa Selmaa, seisoin selin, istuin penkille, palasin koiran luo takaperin jne.
Lauantaina Lyytin 13-vuotissynttärit! Sopivasti sattui rallyn kimppatreenit, joten jätettiin Joku Kumpulaan ja isot koirat pääsivät mukaan. Lyyti sai aloittaa ja tehdä 2 kierrosta synttärien kunniaksi. Ja se oli ihana! 😍 Katri ystävällisesti kuvasi, niin muutkin pääsevät ihastelemaan, kuinka söpö se on. Radan tehtävistä muut meni siltä erinomaisesti paitsi merkki, joka on kyllä vähän haastava tehdä pelkillä käsimerkeillä. Ja sitten Lyyti lähtee merkiltä mun tismalleen silloin, kun sitä itseä huvittaa eikä malta odottaa kutsua 😂
Just teki ensin reunalla erillisiä temppuja Exen suorittaessa rataa. Olin laittanut itselleni ihan muistilistan, jolta tehtiin tällaisia juttuja: 360 sisäkaarteessa ja vapautus edessä olevalle namipallolle, että Just lähtisi voimalla liikkeelle käännöksen jälkeen. Persjättötäyskäännös, jonka loppuun takapäänkäyttökäsky, jotta Just suoristaisi itsensä käännöksen jälkeen. Nämä toimivat ihan mahtavasti! Ja lisäksi palkkasin sitä siitä, että se sulki Exen ulkopuolelle - toimi muuten täydellisesti paitsi Exen meneminen putkeen Justin nenän edessä oli vähän liikaa.
Sitten tehtiin kisamaisesti radan alku kahdeksikkoon asti, josta purkkipalkka. Sitten jatkettiin ja tämä kierros meni aivan loistavasti, koko ajan innokas seuraaminen kummallakin puolella, hyvät kiihdytykset ulkokaarteissa ja kokoamiset sisäkaarteissa. Merkillä taisi kerran tehdä kierron - mun pitää olla tarkkana, että pysäytyskäsky tulee tarpeeksi terävästi.
Justin toisella kierroksella vaihdettiin kahdeksikon tilalle houkutus, jossa pakasterasia, tasapainotyyny ja lelu. Oli tarkoitus vaan tehdä sinne asti ja sitten kaarrekävelyä kentän keskellä. Just lähti liikkeelle hyvin mutta sitten tapahtui jotain ja se muuttui ahdistuneen näköiseksi 😟 Kokeilin ensin perusnaminheittelyt, sitten käytiin ulkona tarpeilla, jossa se oli ihan reipas mutta sitten taas sisällä hallilla oli sen näköinen, ettei halua seurata. Voi että nämä ovat kamalia tilanteita! Aina tulee mieleen, sattuiko sitä selkään vai ahdistaako sitä henkisesti jokin. On sekin mahdollista, että olisi jäänyt niin kiinni houkutuksiin, että olisi sen takia jumittanut. Katri teki koirineen hyppynoutoa hallin päädyssä putken takana, mutta ei senkään olisi pitänyt Justiin vaikuttaa. Toki se on voinut olla myös väsynyt, kun treeniaikaa oli niin paljon, mutta ei se yleensä noin dramaattisesti reagoi väsymykseen.
Illalla kotona tunsin taas sillä lanneselässä saman jumikohdan, joka oli viimeksi, kun seuraaminen oli vaikeaa. JOS se on tästä kiinni, niin tavallaan hyvä asia, että löysin sen, koska sitten pystyn itse analysoimaan, mistä ahdistus johtuu enkä yritä paikata fyysistä estettä paremmalla motivoinnilla. Että tämä päivitys ei loppuisi ihan synkissä merkeissä, voin paljastaa, että seuraavissa treeneissä Just oli taas innolla mukana, joten selvitään varmaan ens viikkoon, johon on jo sovittu seuraava fyssarikäynti.
Keskiviikkona aamutreenit Annikan kanssa. Olipa kivaa ja hyvä fiilis mennä töihin sen jälkeen! Aikataulutus meni ihan nappiin ja lisäksi saatiin kaikkien koirien kanssa treenattua jotain järkevää. Siirrettiin vain hyppyjä hallissa olevasta agilityradasta (alempana kuvassa), joten tokoilulle oli tilaa pitkulainen alue hallin keskeltä.
Joku aloitti keinulla, ja siinä on nyt jotain loksahtanut. Joku menee rohkeasti ja oma-aloitteisesti, eikä korkeuden nosto tunnu missään. Taas nostettiin yhden napsun verran ja nyt yläpää oli mun treeniliivin helman kohdalla. Eli vielä on matkaa täyskorkeaan mutta jos joka treeneissä nostetaan yhdellä, niin eipä tuohon montaa viikkoa meni. Lopuksi laitettiin vielä hyppy ennen keinua ja putki sen jälkeen ja mentiin keinu "radan osana". Meni oikeastaan vielä paremmin ja Joku suoritti keinun täysin itsenäisesti ja itsevarmasti.
Lisäksi Joku teki noutoa, joka sujui hyvin, ja ruutua, jossa tein itse tyhmästi. Joku on tähän mennessä tehnyt vain leluruutua, mutta koska Elsin jäljiltä ruudussa oli meidän kosketusalusta, niin lähetin Jokun suorilta sinne. No ei ihme, jos oli vähän epävarma, kun tehtävä muuttui täysin. Kolmannelle toistolle onneksi tajusin jo laittaa lelun ja nyt oli selkeä tehtävä. Eli seuraava treeni sitten kauempaa lähetystä lelulle ja lähempää kosketusalustan harjoittelua.
Just sai pidemmän yhtenäisen tokoiluvuoron, mikä tuntuu toimivan sen kanssa hyvin. Jos se alkaa väsyä, näen sen silmistä, mutta harvoin tavallisissa treeneissä tällaista edes tapahtuu. Se tuntuu tyytyväiseltä, kun saa tehdä ja tehdä eikä joudu heti tauolle. Aloitettiin taas ohjelmatreenillä, kun nyt ollaan päästy vauhtiin. Ensin Elsin kanssa paikkaistuminen, jossa alkuperusasennossa Just vinkui mutta itse paikkiksen ajan oli hiljaa. Tein reilun minuutin ilman välipalkkausta; Elsi makasi vieressä ja Annika kävi palkkailemassa, joten sen verran oli häiriötä.
1. liike oli merkinkierto, jossa meillä oli 4 kartiota. Just meni kartioille vauhdikkaasti sitten hidasti ikään kuin laskeakseen, että niitä on enemmän kuin ennen 😂 Ehkä harkitsi vähän pysähtymistä, kuten rallyn merkille. Kuitenkin jatkoi oma-aloitteisesti matkaa pysähtymättä ja loppuosa oli hyvä. Sitten liikkeestä istuminen, joka onnistui myös. Just palkkautui sosiaalisesti kivasti ja oli hyvin mukana, mutta tämän jälkeen vähän harhautui alustalle, joka oli hypyn vieressä valmiina kaukopeliä varten. Kutsuin sen vaan sivulle ja siitä hyppynouto. Heitin kapulan tosi kauas ja vähän vinoon. Just näytti ensin siltä, kuin olisi korjaamassa linjaansa, mutta sitten näytti kuitenkin menevän ohi, joten annoin toisen hyppykäskyn. Tästä kuulemma kokeessa voisi saada jopa ysin! Vinohypyt on jo treenilistalla. Hyppynoudon jälkeen siirtymä seinän viereen ja sivulletulosta loppupalkka, jonka olin jättänyt valmiiksi ylähyllylle, ettei se aina tulisi samasta paikasta sermin takaa. Yritän muistaa nyt kaikissa treeneissä palkata eri kohdista.
Palkkausten jälkeen tekniikkatreeniä Riitta Korrin marraskuisilla vinkeillä. Ensin ruutua niin, että namipallo oli ruudun takana olevan putken painon alla piilossa. Ekalla toistolla Just pysähtyi ruudun yli. Jälkeenpäin vasta muistin, että eka olisi pitänyt tehdä näyttöruutu, että koiralla olisi ollut paremmat mahdollisuudet onnistua. No, tästä pyysin Justin ruutuun keskelle, kehuin siitä ja uusi yritys. Nyt meni vauhdikkaasti sisään ja pysähtyi hyvin käskystä, joskin palkka veti hieman oikealle. Oli kyllä superkiva palkka, kun sai käydä kaivamassa namipallon piilosta! Seuraavalle toistolle siirsin namipalloa vähän keskemmälle putkea mutta Just meni edelleen aavistuksen vasemmalle. Viimeiselle toistolle siirsin palloa vielä vähän vasemmalle. Nyt ruudun paikka oli ideaali mutta Just meni vapautuksesta 2 kierrosta putkeen eikä meinannut löytää palloa 😂 Tää oli kyllä todella hauska treeni kaikille osapuolille. Viimeisenä vielä kaukopeli, joka oli myös ihan helmivinkki. En kyllä tiedä, kummalle meistä tämä oli tärkeämpi. Voi olla, että mun päässä "kaukokäskyt" on niin tylsä liike, että nyt kun siitä on tehty "kaukopeli", niin jaksan itse suhtautua siihen innostuneesti, mikä vaikuttaa suoraan koiraan.
Torstaina Jokun vuoro agitreeneissä. Tehtiin madallettua puomia pitkästä aikaa, ja aluksi Jokua jännitti tosi paljon ja se kokeili kaikenlaista, esim. pelkän alastulon ja ylösmenon suorittamista. Oltiin tehty muutaman kerran hitaasta vauhdista (ravilla) yhdessäkin eikä siltikään tuntunut helpottavan. Sitten ihan yhtäkkiä - en tiedä, mitä tapahtui - se alkoi mennä puomia rennosti laukalla ja tehdä aivan unelmaosumia loppuun! Tehtiin muutaman kerran kummastakin suunnasta sekä putkelta ja onnistumisprosentti oli ainakin 90! Mia olikin kuvannut nämä ja laitan tähänkin videon. Hyvin näkyy, miten aluksi Joku menee tosi varovasti ravilla, sitten kerran loikkaakin, sitten rupeaa laukkaamaan ja lopuksi laukkaa jo aika rennosti!
Tuo 7-putki oli siirretty pois puomin alta, joten tehtiin vielä lopuksi putki-putki-putki -kuvio leijeröintinä. Eka toisto oli hauska, kun mun oli tarkoitus lähettää 4-putkeen, mutta Joku menikin kolmoselle ja siitä heti koko pätkä. Kerettiin tehdä vielä toinen toisto, nyt tarkoituksella koko pätkä ja Joku fokusoi putket loistavasti mun ollessa kauempana. 👌
