Syyskuun ekat

Maanantaina kaveritreenit Annikan kanssa hallissa. Justille nyt se Katin treeneissä povattu temppurata. Alkoi seuraamisella, josta suoraan liikkeestä maahanmeno, josta suoraan luoksetulo. Sen jälkeen kapula suussa maahan-istu, käännös vasempaan, kaukot hypyn takana ja hyppy. Kapulanpitoon asti meni aivan upeasti, mutta siinä selvästi Just odotti vapautusta ja sosiaalista palkkaa. Tuli pari vinkua, kaukojen eka vaihto meni vasta tokalla mutta otettiin vielä toiset kaksi vaihtoa ja ne meni tosi näpsäkästi. Tässä kehuin äänellä ja sit kutsuin eikä Just lähtenyt ekasta kutsusta - ilmeisesti jäi kuuntelemaan kehua ja meni vähän pasmat sekaisin, mihin piti reagoida ja mihin ei. Tokasta kutsusta tuli ja koska ei tästä haluttu palkata, käskin vielä kerran maahan ja siitä palkka. Tämän jälkeen Just halusi treenata lisää, joten otettiin käskyihin reagoimista häiriöistä huolimatta. Eli esim. käskin maahan, vaikka Just ei ollut kontaktissa ja siitä sit reilu palkka. Lisäksi kaukoja kaikilla mahdollisilla näyttötauluilla. Tässä aluksi Just vähän katseli liikkuria mut tottui hyvin äkkiä ja vaihdot meni nappiin. Loistavat treenit Justilla!

Lyytin kanssa vähän sekavat treenit, kun oli vähän huonosti suunniteltu ja hieman epäselvyyksiä illan ryhmän alkamisajasta. Lyyti oli kuitenkin niin liekeissä, että jopa haukkui pitkästä aikaa! Eli ihan jouduin sanomaan, että nyt vähän rajaa ilonpidollakin. Tehtiin ainakin 360 molempiin suuntiin, askeljääviä, sivulla peruutusta, paikallakäännös oikealle, puolenvaihto edestä ja vielä jotain.

Tiistaina agilitytreeneissä ohjaustreeni tällaisella peruskuviolla. Joku aloitti putki ja hypyn merkkaus kohti mua. Se oli taas aika vauhdissa ja meinasi putken jälkeen juosta täysiiiii suoraan ennen kuin tajusi kääntyä. Mutta sitten kun hokasi idean, toimi ihan jees. Sitten slalomia 2-3 hypyllä. Putkelta tuli liikaa vauhtia mutta kahdella hypyllä saatiin toimimaan kivasti. Treenien lopussa paras oivallus: Hanna oli namialustan kanssa toisen hypyn takana. Joku tuli putki-hyppy-hyppy, söi namin ja jatkoi mun luo leluun. Eli sai huonomman palkan matkan varrelta (oikea palkkauspaikka) ja paremman palkan multa. Toihan ois aika näppärää, kun palkan jälkeen pystyy jatkamaan suorilta!

Just jatkoi "vähänkö oon mestari" -fiilistä ja treenasi niin silmät loistaen kuin vain mahdollista! 😍 Aloitettiin slalomilla, ensin yhteen suuntaan, sitten toiseen. Se tuntui tosi luontevalta ja helpolta. Hanna teki vielä lisähaasteen kävelemällä vieressä palkan kanssa, mutta hienosti Just malttoi luopua ja keskittyä tehtävään. Sitten välistävedot. Näytin ensin, miten menee flipillä (valssilla väliin ja persjätöllä yli seuraavan esteen). Toimii sillä tosi hienosti, mutta niitä ei kyllä pysty tekemään montaa peräkkäin. Hanna mietti hetken ja ehdotti sitten, että jos kokeiltais japanilaisella. Ja tää oli aivan huikea oivallus!!! Lähti nimittäin toimimaan heti ja uskomattoman sujuvasti ja näppärästi! Ekalla yrityksellä kosahti 4. esteelle mutta se johtui mun katseen harhailusta. Toisella yrityksellä onnistui täydellisesti, samoin toiseen suuntaan! Ihan mielettömän makee juttu, vähänkö me ruvetaan nyt käyttämään tätä aina. Oon harrastanut agilitya 18 vuotta eikä välistävedot oo koskaan tuntuneet noin helpoilta! Loppuun vielä suvereenisti 5 takaakiertoa ja täydelliseen treeniin on hyvä lopettaa.

Yhdet treenit per laji

19.8. Justille ostopaikka Katin tokotreeneihin. Joku oli mukana mutta sai tehdä vain pikkujuttuja, kuten pikkupaikkista 15-45 sekuntia. Justin kanssa kysymyksenä: miten saada käskyt (esim. maahan) menemään läpi, vaikka vire/keskittyminen olisi huonompi koetilanteessa. Näytin ensin Justin maahanmenoja asentopelissä, mutta Kati huomautti, että tuossa sitä auttaa korkea vire. Haa, eli siis pitäisi treenata tuollaisia tilanteita, kun koira on huonommassa vireessä ja sitten jos käsky menee läpi, niin superpalkka. Kokeiltiin ensin sellaista, että Kati + Nina seisoivat ihan Justin vieressä, mutta sen luki taas "häiriötreeniksi" ja pystyi sulkemaan ne pois. Seuraavaksi testattiin temppuratamaisia juttuja. Ensin kapula suussa sivu-maahan-sivu. Tää meni hyvin. Sitten heitin kapulan ja noutokäskyn sijaan sanoin maahan. Just oli aivan loistava! Oli jo ponnistamassa juoksemaan mutta kesken ponnistuksen käsky meni läpi ja Just heittäytyi ilmasta maahan! Kolmantena juttuna alo-hypyn takana kaukojen istu-maahan-istu. Treenin lopuksi ajattelin ottaa koemaisen liikkeestä maahanmenon. Just lähti hienosti seuraamaan mutta ei mennyt millään maahan. Sama toistui. Hetken mietittiin, mistä kiikastaa ja sitten tajuttiin, että ollaan jääty kiinni käsimerkkiin, kun sitä on käytetty rallyssa. Käsimerkin kanssa sujui hienosti eli nyt sitten häivyttämään sitä.


26.8. Lyytille rallyn kimppatreenit, joissa kahta rataa ja molemmin puolin. Lyyti oli ihan liekeissä! Erityisen hienosti meni sinisen radan alku, jossa Lyyti piti superhyvin kontaktia hypystä huolimatta! Myös pujottelu hitaasti oikealla puolella oli tosi kaunis. Nopeenopee ois voinut olla vauhdikkaampikin, mutta palkkailin sitten siitä. Ja muuten nyt noudatin Oonan viimekertaista ohjetta eli palkkasin aina pomppuun tai heittämällä.

Tiistaina 27.8. agilityssa estetreeni vuorossa. Ehdittiin kuitenkin treenata, vaikka varmaan puoli tuntia meni mitaliherkkuja mässätessä 😂 Jokun kanssa ensin putki-putki-putki -rallia. Ekalle toistolle lähti vähän hitaasti. Hanna luki sen johtuneen siitä, etten leikittänyt Jokua yhtään ennen lähtöä ja se vähän katteli namimaattia. Toinen kerta meni hyvin. Sitten juoksarimaton alkeita nyt vihdoin treenihallilla. Meni kyllä ihan lupaavasti, vaikka vauhti oli huonompi kuin kotona. Lopuksi vielä putkirallia toiseen suuntaan.

Sitten kulta-Just, joka oli niin liekeissä, etten muista koska viimeksi!!! Eli siis sunnuntain hehkutus vaikutti vielä monta päivää jälkeenpäin! Jos se joskus menis tuollaista vauhtia koko kisaradan, ei tarvis murehtia ihanneajoista! Päivän pääasiana keppien terävä kulma. Heti eka tosi rennolla ohjauksella oikein sisään. Tokalla tuli virhe, muut toistot kaikki oikein. Sitten harjoiteltiin etupalkalla takaaleikkausta terävästä kulmasta. Ekalla Just kääntyi kysymään mutta sen jälkeen lähti sujumaan hyvin, käsihuitaisu myös auttoi. Tehtiin myös persjättö keppien jälkeen ja pystyin tekemään sen myös tosi rennosti ja koiraan luottaen. Haluaisin tuon niin varmaksi, että ei tarvii yhtään kytätä tai varmistella. Lopuksi vielä kontaktit läpi vähän pidemmällä pätkällä ja vuorotellen palkaten ja kaikki meni ihan nappiin.

Agility-SM

Hyppärillä, viime hetken valssi. Kuva: Sporttirakki

Kaikesta kriiseilystä huolimatta lopulta päästiin osallistumaan agilityn SM:iin. Yksilöihin ei toki päästy, kun saikun takia ei saatu nollia kerättyä. Vähän harmitti kesällä, kun saatiin kisalupa, mutta tiesin, että on liian myöhäistä yrittää kasata viittä nollaa. Voin sanoa, että ei harmita enää.

Finaalista, valssi melkein ajoissa eiku... Kuva: Outi Puhakka

Tässä lasken epätoivoisesti, tuleeko Just oikein ulos kepeiltä Kuva: Outi Puhakka

Osallistuttiin siis joukkuekisaan pikkumakseissa Lappalaiskoirat ry:n joukkueessa, jossa oli meidän lisäksi Kati & Halti, Sari & Lilja sekä Katja & Ruska.  Mitään tavoitteita meillä ei ollut, olin vain niin onnellinen, että pääsin Justin kanssa kisaamaan. Jari Suomalaisen karsintarata oli päivällä ja oli aika lämmin, mutta onneksi Just ei kärsi niin paljon kuumasta kuin Lyyti ja kisapaikalla oli hyvät viilennysmahdollisuudet. Neljä rataa yhtaikaa ja kisapaikan meteli ei Justia haitanneet. Kävi sillee hyvä tuuri, että oltiin aiemmassa tutustumisryhmässä mutta suoritettiin rata seuraavan ryhmän jälkeen ekana joukkueena eli saatiin rauhassa valmistautua muiden tutustuessa. Just oli joukkueen eka koira ja päästiin aivan erinomaisella fiiliksellä lähtöön. Alku meni tosi hyvin ja Just sai mut heti kiinni ja valssi pituuden jälkeen tuli tehtyä ihan viime hetkellä. Sitten putkelle Just ei mitenkään erityisesti kiihdyttänyt mutta sen sijaan kaarre sen jälkeen oli tosi pieni. Kepeille vähän jännittäen mutta Just hoiti homman. Takakaarre meni hyvin, putkelle olin suunnitellut lähettäväni kauempaa mutta juoksinpa sitten kuitenkin lähempää ja taas viime hetkellä valssaamassa muurille. Sen jälkeinen kaarre meni taas hyvin ja viimeinen putken jälkeinen takaaleikkaus oli onnistunut ohjausvalinta. Maalissa oltiin nollilla! Aika oli -4,50, sijoitus 40/147 ja oma etenemäennätys 4,44 m/s. Just ei ollut nopeimmillaan mutta eipä mitään ylimääräistäkään tullut tehtyä eli aikaa ois saanut pois vain kiihdytyksistä. Sari ja Lilja sekä Katja ja Ruska tekivät myös nollat, joten joukkueen tulos oli 0.56 ja sijoituttiin karsintaradalla toiseksi!

Eikä olla koiran tiellä... Kuva: Outi Puhakka

Joukkueen tuuletus. Kuva: Outi Puhakka

Ennen finaalia oli neljä tuntia aikaa, joten mentiin kotiin väliajaksi ja kutsuttiin Kati ja Haltikin mukaan. Just sai tosi hyvin levättyä ja kun tultiin takaisin Myyrmäkeen, Just oli ihan sikahyvällä fiiliksellä ja oli ihanaa viritellä sitä isolla kentällä, kun muut radat oli jo purettu ja tilaa oli tosi paljon, ilma oli myös viilennyt iltaa kohden. Samoin itellä oli ihan huikea fiilis, kun finaalirata näytti ihan "meidän radalta"; tutustumiseen mennessä vaan tärisin ja pompin enkä meinannut pysyä nahoissani 😂. Tällä kertaa en osannut laskea verkka-aikaa sopivasti mutta toki mieluummin ajoissa paikalla kuin liian myöhään. Jännitys näkyi siinä, että rata meni aika varmisteluksi, mutta ehkä tämä oli vuoden ainoa kisa, jossa varmistelu on vähän sallittua... Ohjaukset eivät siis olleet ihan tismalleen ajoissa. Just oli ihan luottokoira ja kuunteli ohjausta tosi tarkasti. Kepeille mennessä katsoin, että Just meni väärin sisään! En kuitenkaan voinut olla varma ja nopeasti vain ajattelin, että pakko katsoa, miten tulee ulos. No oikeinhan se oli mennyt ja oikein tuli myös ulos, joten siihen pikavalssi ja matka jatkui. Onneksi en lähtenyt korjaamaan virhettä, jota ei tapahtunut!!! Kontaktit meni hyvin ja ihan loppuun asti juostiin rataa tarkasti ja nolla napsahti taas! Aika oli -2,04, sijoitus 12/40 ja etenemä 3,93 m/s.

Tää fiilis ei unohdu. Kuva: Outi Puhakka

"Just, sä voitit Suomen mestaruuden!"

Sitten jännittämään joukkuekavereiden suorituksia. Haltille kymppi, Liljalle nolla ja Ruskalle myös nolla eli meidän joukkue vetäisi finaalin ainoana kolme nollaa! Viimeisellä joukkueella oli vielä mahdollisuus voittoon mutta heille tuli yksi vitonen lisää tuloksiin. Siinä sitten odoteltiin virallisia tuloksia, koska ei voitu uskoa, että me oltaisiin voitu voittaa. Mutta niin siinä vain kävi! Tässä vaiheessa alettiin olla jo aika hysteerisiä, itkettiin ja naurettiin yhtaikaa ja kuvissakin jopa hymyiltiin! 😁 Miten voi olla mahdollista voittaa porokoirajoukkueella Suomen mestaruus??? Mitalit kaulassa juostiin kunniakierrosta ja voi kaikkia kavereita, jotka tulivat onnittelemaan paikan päällä tai somessa aidosti onnellisina meidän puolesta 😍 Vielä seuraavana aamunakin oli vaikea uskoa todeksi ja piti ottaa mitsku töihin mukaan että pystyi aina välilä tarkistamaan, että onhan tämä totta 😂

Ja kuten aiemminkin on käynyt, kun mun jännitys laukeaa ja Just ymmärtää, että se on ollut super, se oli ihan mahtavalla tuulella monta päivää. Sitten voi miettiä, kuinka paljon yleistä tekemiistä latistaa se, kun saadaan vaikka yliaikanolla, vaikka on tehty parhaamme. Kyllä Just ymmärtää, oliko suoritus ihan ok vai super.

Kulta-Just

Seuraavat SM-viimeistelyt

 Kolmet agilitytreenit päivittämättä. Toissaviikolla ohjaustreeninä tämäntyylinen rata paitsi että meillä oli vain 1 putki ja rata oli myös lyhyempi. Alakulman putkista toinen oli suora ja toisen paikalla pituus, 8-hypyn paikalla muuri. Lähdettiin siitä Jokun kanssa ja tarkoituksena ottaa sinne muurille asti. Vähän hirvitti mutta meni yllättävän hyvin! Muurin vaan sitten oikaisi. Korjattiin palkalla ja sit meni ihan näppärästi. Sanoin Hannalle, et ei varmaan tehdä tuota 8-12, mutta Hanna potki vähän perseelle, että todellakin teette. Ja se meni ihan ihmeellisen hienosti! Lopussa vielä putki-hyppy-putkea ja lopetettiin suora putki - päällejuoksuun. Uskomaton fiilis, kun Jokun kanssa toimii hommat!
Justille treeni oli helpohko ja se oli ihan luottokoira 😍

Viime viikolla ratatreeni, jossa teemana leijeröinti. Jokun kanssa aloitettiin pätkästä 3-8. Muuten ois  mennyt hyvin paitsi että Joku meinasi oikaista putken ja juosta suoraan palkalle. Lopulta sanoin, että nyt riittää, nyt menet tonne putkeen. Sitten se meni ja pääsi palkalle ja sen jälkeen toimi hyvin. Sitten treenattiin 11-15; poikkari oli aika haastava mutta putkelta kääntö meni heti ekasta oikein. Tässä vaiheessa oltiin treenattu jo yli 10 minuuttia ja tiesin, että koko radan ottaminen olisi ahnehtimista, mutta otin silti 🙈 Se oli virhe. Tai 3-11 meni hyvin ja sit loppui keskittyminen. Argh! Miksi pitää olla niin tyhmä, että pilaa täydelliset treenit ahnehtimisella!!! Ens kerralla pitää oikeesti suunnitella Jokulle sellainen ratatreeni, että varmasti onnistuisi.

Just oli vähän nykerrellyt takajalkojaan ja olin jo vähän hysteerinen, että pitäiskö jättää koko treenit väliin ennen keskiviikon fyssaria, että päästään SM:iin. No mentiin tarkoituksena tehdä vain rata kerran mutta olikin todella erikoiset treenit. Ensin Just tuli A:sta ohi, sitten tuli 6-putkelta puomin ali mun luo 13-putkeen. Tässä vaiheessa oltiin Hannan kanssa jo huolestuneita. Koetettiin laskea rimat mutta sama toistui, tosin A.n meni. Katselin Justia eikä se näyttänyt yhtään haluttomalta, päinvastoin oli ihan pilke silmäkulmassa, joten päätin kokeilla vielä palkkauksen muuttamista. Annoin lelun Hannalle ja kaikki ongelmat loppui siihen. Mentiin rata läpi ja ainoa virhe tuli keppien sisäänmenolta, kun oma rytmitys oli huono. Ei helvetti tuota koiraa. Kiva kriiseillä aina ja sitten kysymys onkin vain siitä, että kaikki palkat oli mulla 🙈

Keskiviikkona sitten fyssari ja ihan normaaleja jumeja vain löytyi, ei mitään sellaista kuin keväällä. Nooraakin nauratti, kun kerroin Justin tiistain tempauksesta. Loppuviikko rauhallista kävelyä, tallilla hengailua ja kyläilyä ja näillä eväillä sitten odoteltiin sunnuntain SM:ia.

Rallytoko-SM

16.8. perjantaina lähdettiin ajelemaan kohti Savonmuata ATD:n SM-joukkueen kanssa. Oltiin yötä Varkaudessa ja lauantaina aikaisin saavuttiin Koiramekkaan. Lyytiä oli närästänyt to-pe yönä öljyn takia ja pelkäsin, että se vielä lauantaiaamuna kähisisi eikä esim. päästäisi eläinlääkärintarkastuksesta läpi... Nämä nyt oli ihan irrationaalisia pelkoja ja ellt meni ihan ongelmitta sekä Lyytiltä että Napsulta.

Napsu oli heti ekassa rataantutustumisryhmässä klo 9 ja starttinumerolla 5, Lyytin vuoro taas oli klo 11 aikoihin. Ihan ideaali järjestys mulle, Napsu oli nopeasti hoidettu ja pääsin keskittymään Lyytiin. Hallissakin oli aika lämmin mutta edelliskerrasta viisastuneena olin varannut Lyytille sekä viilennysalustan että -loimen ja se sai odotella alokasluokan häkissä niiden kanssa.

Napsun kanssa lämppätemput meni hyvin mutta menin kehään vähän liian aikaisin ja jouduttiin odottelemaan siellä. Onneksi Napsu lähti mukaan täppäilemään edestakaisin eikä vire laskenut. Heti alusta Napsu lähti seuraamaan tosi hyvin ja eka eteentulokyltti meni ihan nappiin. Tästä vähän rentouduin ja tärinäjännitys muuttui keskittymiseksi. En sekoillut Napsun käskyissä enkä käsimerkeissä ja maltoin tehdä kaikki tarvittavat avut ja hengittääkin välillä. Napsu pysyi hyvässä vireessä oikeastaan läpi suorituksen, teki kaikki tehtävät täsmällisesti ja koska se toimii samalla lässytyspolttoaineella kuin Lyytikin, sitä oli luonteva ohjata. Viimeisenä oli spiraali, jossa mun suu alkoi jo kääntyä hymyyn, koska tiesin, että nyt riittää vain kehuminen (eikä saa seota laskuissa). Näin tehtiin ja maalissa oltiin!

Radan jälkeen ihan huikea fiilis siitä, että Napsu oli toiminut mun kanssa ihan kuin oltais aina kisattu yhdessä! Miten se seurasi niin hienosti läpi radan, vastasi mun kehuihin ja suoritti tehtävät just eikä melkein 😍 En uskaltanut kuitenkaan vielä juhlia pisteitä, koska rallyssa ei voi koskaan tietää. Hetken päästä kaverit tuli sanomaan, että tuloslistassa lukee 100 pistettä!!! Edelleen Napsua palkkaillen puhelin käteen ja soitto Maijalle, siinä sitten itkettiin yhdessä onnesta 😂 Edes jälkeenpäin kriittisesti videolta katsoen en löydä mitään huonoa tuosta suorituksesta. Tää oli nyt oikeasti sellainen unelmarata, johon en uskonut meidän ikinä pystyvän enkä ainakaan tuollaisessa paikassa. Lopullinen sijoitus oli kolmas ja ihan oli suuren maailman tuntua olla "isoissa kisoissa" palkintopallilla!

Mestarin radassa oli (odotetusti) meille vaikeimmat liikkeet eli oikealla peruutus ja merkki. Olin päättänyt jo etukäteen, että peruutusta en uusi missään tapauksessa ja yritin luottaa merkkiin, kun se on mennyt treeneissä niin hyvin. Tosin kisamerkki oli pieni ja violetti eikä kovin hyvin erottunut tekonurmesta toisin kuin meidän oranssit ja keltaiset 40 cm kartiot.

Lyyti oli kolmantena lähtövuorossa ja tutustumisen jälkeen otin parit merkit verkka-alueella ja pari muutakin temppua ja menin sitten odottelualueelle. Ja hyvä että menin: edellinen koirakko olikin poissa! Hetken aikaa sitä siinä huudeltiin ja sitten meidät kutsuttiin kehään. Ensimmäinen eeppinen katastrofipaikka oli heti lähtökyltillä, kun meinasin unohtaa irrottaa hihnan! Lähdössä Lyyti vaikutti vähän paineistuneelta, mutta otin lähtöluvan ja odotin, että se ottaisi kontaktia. Siitä sitten lähdettiin liikkeelle, kontakti oli huono mutta tehtävät onnistui. Kun pääsin niistä kehumaan, Lyytikin alkoi heräillä ja toisella suoralla nostaa jo kontaktia. Liikkeestä istuminen meni näpsäkästi ekasta käskystä ja kutsun tuli laukalla - tosin käväisi mun väärällä puolella. Tästä siis -10, jota ei olisi voinutkaan uusia. Ihan oma huolimattomuusvirhe, olisi vain pitänyt pitää katse (ja ehkä sormi) oikealla, mutta käännyin jo katsomaan seuraavaa kylttiä.

Pujottelussa taas vähän huonompi kontakti eikä Lyyti oikein lähtenyt nopeenopeeseen mukaan. Pujottelun jälkeen kuitenkin nousi taas ja sitten kokeiltiin peruutusta. Mentiin vinoon ja törmättiinkin mutta jotenkin siitä suoriuduttiin. Olin kuvitellut, että siitä olisi tullut -10, mutta saatiin vain -1 -1 -1! Sen jälkeen Lyyti oli taas hyvin mukana ja pyörähti oikealle näyttävästi. Käännöksen jälkeen olikin edessä merkki. Ajattelin, että käytän sen ajan, mitä tarvitaan. Lyyti lähti ekasta käskystä - ja pysähtyi metrin jälkeen. MUTTA toisesta käskystä jatkoi matkaa ja löysi perille! Ihan kuin Lyytille olisi ensin iskenyt ahdistus mutta sitten olisi koonnut itsensä, että kyllä mä pystynkin! Merkiltä tuli taas laukalla seuraamaan ja matka jatkui. Ihan viimeiseltä kyltiltä 360 vasempaan tuli vielä -10, kun tein liian laajan käännöksen! Mun pitäisi siis pyöriä tukijalan ympäri, mutta ilmeisesti sen verran Napsun rata oli jäänyt liikemuistiin, että kävelin ympyrän. Tää jos mikä oli turha virhe.

Pistesaaliiksi jäi 77 mutta olin kyllä tosi tyytyväinen. Jo se, että päästiin kerran elämässä osallistumaan yksilö-SM:iin ja saatiin tulos eikä tarvinnut hävetä. Lyytiä selvästi jännitti, mutta se pystyi silti suorittamaan kaikki tehtävät, jopa merkin ja paransi vaan loppua kohti! Liikkeestä istu ja maahan meni ekasta käskystä, samoin oikealle pyöriminen; nämä kaikki on olleet hankalia kesän kokeissa. Uusintoja ei tarvittu vaan mentiin rata "sujuvasti läpi". Nyt on kokeiltu oikealle peruutus ja merkki samalla radalla ja niistäkin selvittiin. 97 pistettä meille olisi ollut jaossa ilman noita tyhmiä huolimattomuusvirheitä. Tosin Lyyti oli kyllä aika väsynyt radan jälkeen, joten en tiedä, olisiko se jaksanut enää finaalia, että hyvä näin.

SM-viimeistelyt

Mökiltä tultua hallitreenit Annikan kanssa. Kaikki koirat mukana ja tehtiin ajan kanssa useampi kierros. Jokulle kolme settiä, joista ensimmäisessä yritin sivulletulon tarjoamista. Virtaa oli aivan liikaa keskittymistä vaativaan treeniin ja totesin, että se tarvii ekaan settiin liikettä. Jätin sit kosketusalustan pois ja tein "siirtymäntapaisia" auttaen käsiavulla aina perusasentoon. Tällee toimi kivasti ja into saatiin kanavoitua oikeaan tekemiseen. Toisessa setissä "sosiaalista palkkausta" eli aina pikkutemppu ja siitä riehutus ilman namia/lelua. Tää meni oikein lupaavasti, aikaisemminkin olisi tosin voinut lopettaa, mutta pysyi kuitenkin hyvänä. Tässä treenin toinen iso opetus: raakaruoka pakasterasiassa ei käy Jokulle loppupalkasta. Kyllä se sen söi, mutta ei ollut mikään tavoiteltava asia. Eli ens kerralla loppupalkaksi lempparilelu tai sit jotain spesiaalia, kuten kissanruokaa. Kolmanteen settiin ruutua, jota on viimeksi tehty tammikuussa. Lelulle meni tietysti hyvin, heitettävälle katsoi Annikaa ja tarjoamalla ehdotti kiertoa, joten tuohon täytyy paneutua seuraavalla kerralla selvällä suunnitelmalla.

Justille ekassa setissä 3,5 liikettä palkatta: hyppy, luoksetulo, kapulanpito, kaukojen eka maahanmeno. Kävikin aika hieno tilanne, kun Annika unohti, että meidän piti ottaa vielä kaukot ja kapulanpidon jälkeen rupesi jo puimaan suoritusta eikä ohjannut meitä seuraavaan aloitukseen. Mä olin jo palkannut Justin sosiaalisesti ja olin siinä sit vähän hämmentyneenä, kunnes muistutin Annikaa, että vielä yksi liike jäljellä. Tuollainen hetken hämmennyshän voisi hyvinkin tulla kokeessa! Justkin oli hetken kysymysmerkkinä mutta kun jatkettiin, tuli ekasta käskystä sivulle ja meni siitä ekalla maahan, mistä sai välittömästi loppupalkan eteensä. Sikahyvä (vahinko)treeni!
Toisessa setissä seuraamista. Liikkeellelähdöt toimi hyvin. Käännökset ei suju itsestään eli ne pitää muistaa "tehdä". Ja täyskäännökseen harjoiteltiin "nopeenopeeta", vaikka lisäkäskyä ei tokossa saakaan antaa.

Lyytin ilme onnistuneiden viimeistelyjen jälkeen

Lyytille U:n muotoinen rallyrata, jossa alku kuin Lahden kisoista toukokuussa eli ohjaajan ympäri, liikkeestä istu, kutsu, sivulla peruutus, putki. Sen jälkeen oli merkki, jonka takana loppupalkka valmiina. Ja tää eka kierros meni ihan superhyvin! Kaikki onnistui ykkösellä ja täsmällisesti. Annikakin jäi sen verran ihailemaan, ettei vienyt palkkaa ajoissa mutta ehti kuitenkin Lyytin suorittaessa putkea. Lyyti huomasi sen liikkeen kyllä ja vähän ihmettelikin sitä, mutta silti selvästi palkkapurkki merkin takana tuli yllätyksenä, joten treenin tavoite saavutettu.
Toisessa setissä vielä rataa palkaten vähän kaikesta. Radan lopussa oli vielä: puolenvaihto edestä, valkovuokko ja lyhyellä kylttivälillä liikkeestä maahan, kierrä koira. Oli jännä huomata, että Lyyti teki huonommin välipalkoilla!

Tätä asiaa tutkittiin maanantaina Oonan treeneissä ja Oona hetken partaansa hierottuaan taisi löytää syyn. Tehtiin istu-seiso-maahan -kylttiä ja Lyyti meni lopussa tosi hienosti hissinä maahan. Palkkasin välittömästi sen maahan ajatellen, että näin vahvistan tietysti maahanmenoa. Kuulostaa loogiselta, eikös? Noh, Oonan silmiin näytti, että Lyytin vire laskee palkkauksista paikallaan. Eli ne pitäisi jättää kokonaan pois ja joko heittää palkka, hyppyyttää Lyytiä palkkaan tai palkata eka sosiaalisesti vapauttaen ja siitä sitten lennosta jatko. Katsottiin sitten vielä vähän, miten voisin palkata esim. perusasennoista tällee aktiivisesti ja Lyyti lähti aika kivasti pomppaamaan namiin, kun vähän yllytin. Tällä jatketaan! Noin muuten oli oikein hyvän mielen treenit. Oli taas valmis palkka merkin takana. Merkille meno oli ihan super kaikinpuolin ja mikäs sen parempaa kuin lempparilelu siellä yllärinä odottamassa.

Oonan jälkeen vielä ostopaikalla Napsulle Hannan treenit. Muistuttelin itselleni Napsun käskyjä ja käytiin vähän hienosäätöä. Takaakiertämiset meni jo paljon paremmin kuin viimeksi, ja Napsu on oppinut seisomisen mun käsimerkillä. Hanna muistutti, että alokkaassa saan auttaa, ja vaikka periaatteessa vastustankin "niin paljon kuin saa" -auttamista, (mun mielestä pitäisi auttaa niin vähän kuin koira välttämättä tarvii), niin tähän yhteen SM-rataan otetaan nyt kaikki keinot käyttöön.
Vähän meni välillä haisteluksi ja Maijan läsnäolo vähän häiritsi, mutta olen edelleen ihan ällikällä lyöty, kuinka hienosti Napsu mun kanssa tekee hommia.

Lomaviikot

Kesän viimeisellä lomalla toteutettiin nelivuotinen unelma eli otettiin hepat mukaan mökille. Majoitettiin ne tutulle tallille 8 km päähän ja oltiin reissussa 12 päivää (10 + matkapäivät). Melkoiset järjestelyt se vaati, rahan- ja ajanmeno oli melkoista mutta olipa myös ihanaa! Jo se, että sai olla mökillä noin pitkään, ilman että "huomenna on jo lähtöpäivä". Eikä tarvinnut huolehtia, mitä hepoille kuuluu. Viski ja Eppu viihtyi oikein hyvin Mennalassa ja koiratkaan ei päässeet villiintymään, kun joka päivä käytiin ihmisten ilmoilla.

Ilmat etenkin ekalla viikolla oli sen verran viileät, että käytettiin aika lenkkeillen. Oli aikaa käydä pidemmälläkin, joten heti ekana päivänä käveltiin Korpilahden Haukankierros (10 km) ja tänä keskiviikkona käytiin Isojärven kansallispuistossa (12 km). Yhtenä päivänä yritin vähän pihatreeniä, mutta siitä ei oikein tullut mitään, joten annoin olla. Joku harjoitteli toki lähes päivittäin paikalla pysymistä vinkulelukummitus palkkana ja sitten jonkun verran sosiaalista palkkaa, joka päättyi siihen, että se tarjosi jalkojen väliin tuloa ja puri mua ohi mennessään perseestä.

Jokun kanssa kokeiltiin ekan kerran pyöräilyä. Ensin springerissä, joka ei ollut hyvä idea.  Toisen kerran mentiin fleksissä ja se toimi paremmin. Alkulenkistä oli aika epävarma, mutta loppua kohti parani ja parani ja viimeiset kilometrit meni jo tosi hienosti.

Viime perjantaina lopetettiin kisatauko Justin kanssa ja ajeltiin Laukaaseen iltakisoihin. Tuomarina oli Johanna Nyberg. Sää oli aika ihanteellinen: 14 astetta ja pilvistä. Agilityrata tuntui tutustumisessa aika helpolta, ja radalla oli se ihmeellinen flow-tunne, kun kaikki menee Just käsikirjoituksen mukaan ja koira on tismalleen siinä, missä olettikin. Kepeille meno U-kulmasta toimi ja kontaktit meni hyvin. Heti ekasta startista 4 kk tauon jälkeen siis nolla ja 3. sija! Aika oli -2,03 ja etenemä 3,75 m/s.

Hyppäri ei tuntunut niin hyvältä, mutta meni ihan kohtuullisesti puoleenväliin asti. Sitten Just meni kepeille kakkosväliin paljon helpommasta kulmasta kuin agiradalla! Siinä oli kyllä putki vasemmalla puolella, että ehkä vedin vähän liikaa pois sieltä? En saanut heti korjattua, ja Just pyörähti vielä toisen kierroksen keppien edessä ennen kuin löysi oikein sisään. Vähän tästä hajosi rytmi ja loppuradan pyörityksen ohjasin tosi huonosti, vaikka olin sitä niin harjoitellut tutustumisessa. Tästä siis kymppi ja yliaikaa. Oikein positiivinen fiilis jäi ekoista kisoista! Nyt vaan pitäisi pitää koira kunnossa, että päästään starttaamaan SM-joukkueessa.