Tuomarikokelaiden harjoitusarvostelussa

 Pitkäperjantaina saatiin hieno mahdollisuus osallistua esimerkkikoirakkona tokon tuomarikokelaiden harjoitusarvosteluun. Ajattelin ilmoittautuessani, että tulee uusi jännä tilanne, paljon tuijottavia ja arvostelevia ihmisiä, mutta saa palkata. No, tilanne oli vielä jännempi kuin arvasinkaan - kokeilaita oli nimittäin tosi monta ja kehässä olevat ihmiset ympäröivät koiraa ja jopa hiihtivät perässä! Liikkeenvälit oli tosi pitkiä, kun kokelaat kirjoittivat muistiinpanojaan, mutta se oli ihan hyvä juttu, koska siinä ehti sitten pelata koiran kanssa ja palkata railakkaasti. Pääsin myös miljoona kertaa palkkaamaan Justia sivulletuloista ja skarppauksen tarjoamisesta. 

Paikkaistuminen alkoi lupaavasti, mutta sitten Just meni maahan ihan pari sekuntia ennen ajan täyttymistä... Nyt tämä alkaa olla jo todellinen ongelma, johon pitää nyt tarttua tehokuurilla.

Kokeilaiden vielä viimeistellessä muistiinpanojaan edellisestä koirasta ehdittiin tehdä ja palkata muutama ylimääräinen kehääntulo. Tää oli tosi hyvä, koska ne parani kerta kerralta. Ja kun mentiin lopulta oikeasti kehään, se sujui Just eikä melkein! Eka liike oli hyppynouto, joka tehtiin hallin poikkisuunnassa, mikä oli vähän huono juttu, kun olen tottunut heittämään pidemmälle. Draamalta ei selvitty - kapula nimittäin lensi sentin päästä kattolampusta! Kapula lensi myös ihan kehän reunalle, mutta pomppi sitten oikein täydelliseen paikkaan suoralle linjalle hypystä katsoen. Just haukahti kerran ja kolautti estettä pikkuisen mennessään, sitten ärisi kapulalle nostaessaan ja palautti hyvin. Seuraavana oli kaukot, jotka omien kriteerien mukaan muuten täydelliset paitsi että Just ennakoi loppuperusasennon. Pernilla Tallberg sanoi loppupalautteessaan, että istumisasennot oli vähän matalia mutta siitä me ei välitetä. Sitten oli luoksari, jossa taisi olla vähän jännää jäädä ihmisjoukon keskelle, kun haukkuja tuli jo mun kävellessä poispäin. Tullessaan Just teki vähän banaanikaaren ja hidasti raville ihan lopussa. 

Ruutua valmistellessa tein tyhmästi, kun menin lähtöpaikalle tosi aikaisin, vaikka liikkuri sanoi, että kestää vielä, ei tarvii olla vielä valmis. No siinä höylätessä Just ehti kerätä kierroksia ja liikkeen alkaessa alkoi jo siinä paikalla haukkua. En halunnut antaa sille lähtölupaa ääntelystä, joten sanoin tylysti: "Hiljaa." Se tosiaan hiljeni! Pernillakin tätä ihasteli palautteessaan, ilmeisesti aika harvinaista 😂 No, alkumetelin jälkeen meni laukalla mutta pysähtyi liian eteen. Annoin uuden ruutu-käskyn ja nyt meni keskelle - loppuosa meni hyvin. 

Sitten oli seuraaminen ja voi hyvää päivää, mikä muuttuva labyrintti! Ihmisiä käveli edessä, takana ja sivuilla! Just tsemppasi ihan uskomattoman hyvin, vaikka ei olla tuollaista tilannetta koskaan treenattu. Taas vahvistui, että jos se keskittyy paremmin, kun häiriötä on tosi paljon. Olin ihan älyttömän tyytyväinen tähän - suurin osa matkasta meni loistavassa kontaktissa, homma ei hajonnut käännöksistä ja kaikki perusasennot otettiin. Vain yhdessä kohtaa kontakti katkesi, kun oltiin menossa seinää päin, mutta hienosti Just kiri taas täyskäännöksen jälkeen. Pernillalta saatiin noottia loivista käännöksistä  ja kehuja täsmällisistä askelsiirtymistä. Tosin videolta näkyy, miten peruutuksessa melkein kävelin yhden kokelaan varpaille, mutta sehän ei ole meidän vika! Käännökset tein siis ihan tietoisesti loivasti, kun ollaan sitä tässä pohdittu viime viikkoina. Mieluummin otan pistevähennykset kuin pahan mielen!

Kierrossa kävin jo lähtöpaikalla bongauttamassa kartiot ja sitten pelattiin vielä vähän ennen kuin kokelaat oli valmiita. Just oli silti kerännyt vähän kierroksia ja aika monta haukkua tuli kiertäessä. Lopussa taas pieni hidastus. Viimeisenä oli liikkeestä maahanmeno, jossa ainoa virhe pieni vinous.

Pernillan palaute oli aluksi vikalistaa, mutta sitten sanoi, että paljon oli hyvääkin 😂 Kaikki liikkeet tuli tehtyä ja liikevirheet oli pieniä. Erityiskehut Just sai siitä, että totteli korjauskäskyt. Ääntelystä tuli paljon miinusta. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon ääntelyä kirvoitti jännä tilanne ja palkkaus. Silloin siinä meidän tähän asti ainoassa avo-kokeessahan Just oli ihan hiljaa - virekin oli toki matalampi. 

Jotenkin tuli taas vähän lannistunut fiilis, vaikka suoritus menikin tosi hyvin ja olin tyytyväinen. Ehkä tuo paikkaistuminen kiristää mun hermoja, kun Just ei enää ollenkaan pysy istumassa. Siitä tulee sit sellainen olo, että ei tässä oo kokeeseen mitään asiaa. Onko mun päähän sitten tullut liian iso koekynnys, kun toko tuntuu niin vaikealta?

Tokohommia

 6.4. käytiin Annikan kanssa aamutreeneissä. Justille oli suunnitelmissa pitkä palkattomuustreeni ja otettiinkin se heti ekana vuoroon. Liikkeet oli: ruutuun meno, suora seuraaminen, hyppynouto, alohyppy, ruudusta kutsu seuraamaan, kapulanpito, tasamaanouto, luoksari ja liikkeestä istu eli 9 liikettä avointa ja alokasta yhdistellen. Liikkeet meni "ihan kivasti" mutta se kuuluisa terävin kärki puuttui. Just oli vähän kuin unessa eikä näyttänyt sellaista palavaa intoa kuin yleensä. Mietittiin, mikä tähän olisi voinut vaikuttaa ja ensimmäisenä mieleen tuli treenijärjestys - harvoin otetaan Just ekana. Ehkä se tosiaan oli vielä unessa!? 😂 Ei ekana treenaaminen sinänsä ennenkuulumatonta ole ja useinhan mulla on pelkkä Just treenaamassa eli silloin pääsee "ekana". Ehkä tässä mätti sitten täydellinen valmistelun puute. Vielä on kokeilematta viimeksi mainitsemani nosekätköt ennen tokoilua. Ohjelman jälkeen otettiin vielä vähän kaukopeliä, joka meni hyvin ja kiertoa, josta ei meinannut tulla mitään. Tauon jälkeen lähdettiin tekemään paikkista ja nyt sitten Just oli innolla mukana! Tehtiin sitten vielä vähän seuraamista ja saatiin ihan superkivoja pätkiä. 

11.4. oli Maijun tokovalkku. Katsottiin ensin merkinkiertoa. Valitin Maijulle, että Just tekee välillä ihan täydellisesti ja sitten välillä keksii mitä ihmeellisimpiä variaatioita. Esim. lähtee kiertämään ja tekeekin kierroksensa ennen kartioita tai kartioiden vieressä! Maiju kysyi tässä kohtaa, palkkaanko Justia paljon vauhdista, mihin vastasin, että käytännössä aina, kun se on kiertänyt hiljaa. Maiju heitti sellaisen ajatuksen, että Just saattaa ennakoida palkkaa niin paljon, että suoritus jää "vajaaksi", koska palkka tulee paluumatkasta. Mielenkiintoinen ajatus! Siispä palkan paikkaa pitäisi enemmän vaihdella eli välillä voisi palkata heti kierrosta ja välillä sitten vasta sivulta. Jos ottaa kokonaisen liikkeen, voisi kuitenkin kehua äänellä heti kierron jälkeen. 

Näyttökerralla tulikin oikein hyvä esimerkki säätämisestä, kun Just lähti laukalla kohti merkkejä, sitten sai jonkin hajun ja haisteli ilmaa siinä liikkuessaan ja ajatukset oli ihan muualla, vaikka itse kierto tulikin tehtyä. Mä arvelin, että edellisen koiran nakkihajut leijaili merkkitötsältä Justin nenään 😂 Tässä kohtaa Maiju kysyi, kuinka "steriilillä" kentällä olen merkkiä treenannut eli onko siellä ollut lähellä muita mahdollisia kohteita. Vastasin, että aika steriilillä, koska oli vaihe, että Just valitsi mieluummin mitä tahansa muuta kuin kartioit, joten olen halunnut vahvistaa merkkejä ja päästä palkkaamaan niistä. 

Kokeiltiin sitten sellaista, että Maiju laittoi juoksulinjan viereen jonkin koiralle merkityksettömän kohteen esim. avaimet tai teippirullan. No, Just meni heti katsomaan sitä ja sitten sanottiin, että hei, eihän toi ollut kierto, ja otettiin uudestaan. Muistaakseni tällä ekalla kerralla meni useampaan otteeseen tsekkaamaan avaimet ja piti jopa käydä tekemässä kierto lähellä (pelkällä kehulla), ennen kuin onnistui lähdöstä asti kiertäminen ilman hairahduksia. Sitten Maiju kävi rakentamassa kierron, jonka takana oli putki ja vieressä ruutu ja matkalla teippirullia. Tässä Just meni ekalla kerralla tsekkaamaan teippiä, mutta jo tokalla kiersi hienosti! Taas kerran tunsin itseni vähän tyhmäksi... aina tuntuu, että meen ojasta allikkoon, kun treenaan jollain tavalla!

Viimeiset minuutit käytettiin siihen, että näytin Maijulle, miten tehtiin seuraamispeliä eli annoin namit Maijulle ja vapautin Justin sinne, kun seurasi hyvin. Ensin seurasi superhyvin, sitten jäi vähän jumittamaan ja katsomaan Maijua, mistä ei tietenkään seurannut palkkaa vaan jatkoin kävelyä, kunnes kontakti ja fokus palasi minuun. Sen jälkeen tuli taas hyviä pätkiä! Maiju antoi tähän sellaiset terveiset, että vaihtelevuus olisi tärkeää eli välillä palkka tulee apparilta, välillä multa. Appari voisi myös kävellä mukana, jolloin tulisi samalla häiriö- ja luopumistreeni.  

Luokkanousu sisäetsinnässä!

 Viime lauantaina sisäetsintäkoe Korsossa. Tila oli päiväkoti! Nosessa on kyllä mahtavaa, miten eri paikoissa sitä harrastetaan. Me oltiin tällä kertaa aamuryhmässä ja kolmantena suoritusvuorossa. Silti tuntui, että kesti ja kesti, ennen kuin me päästiin hommiin. Tällä kertaa Justin mielentila vaikutti vähän huonommalta kuin edellisissä kokeissa. En meinannut saada sitä mitenkään hiljaiseksi odotellessa. Lähtöhajulla ei ensin ilmaissut ollenkaan 😲 ja vähän siinä tuntui, että meni patistelun puolelle, ennen kuin Just hyväksyi etsittävän hajun. 

Me oltiin ensin Miira Hellstenin tuomaroimilla alueilla. Ensimmäinen oli käytävä, jolla enimmäisaika 2 min. Just lähti vasenta reunaa ja eteni takaovelle, jossa reaktio. Selvästi oli kiinnostunein tuosta päädystä mutta ei vielä ilmaisua. Sitten palattiin takaisinpäin vasenta reunaa ja käytiin myös kuvasta poisjääneet leikkikeittiöt, jotka oli kuvan oik. alareunassa. Ei mitään reaktioita niistä. Sitten edettiin noille pöydille, josta alkoi tarkennus. Löytö nukensängyn alareunasta ajassa 1:01. Tämän löysi vähän yli puolet koirista; Just oli yhdeksäs.

Toinen alue oli oikein hoploppi - lasten leikkihuone. Just eteni melkein heti tuonne takaseinustalle, jossa haisteli ensin tarkkaan mustan kassin. Siitä eteni hyllykölle, josta haisteli keskimmäistä hyllyä ja sinistä laatikkoa ja sitten ilmaisi. En nyt ollut ihan varma, oliko Just tarkentanut laatikkoon vai hyllyn alapintaan, joten pyysin tarkistusilmaisun. Taas se näytti laatikon alareunaa ja hyllyn alapintaa. En viitsinyt pyytää toista tarkistusilmaisua, joten ilmoitin löydön. Tuomari-Miira oli ihan hiljaa. Oletin, ettei hän ollut kuullut ja sanoin uudestaan "löytö". Käännyin katsomaan ja hän vaan seisoo ihan tyhjin katsein! Sitten sanoi: "No tota... oikein." Kätkö oli siis siinä laatikon alareunassa, ja Miira oli ajatellut, että se tulee leviämään hyllyn saumaan ja että hän hyväksyisi ilmaisut siitä myöhemmin aamupäivällä. Mutta ei ollut olettanut, että haju olisi levinnyt siihen jo näin aikaisin kuin kolmannella koiralla. Oli kyllä hämmentävä tilanne! Jäi vähän mietityttämään, olisiko Justin pitänyt pystyä tarkentamaan ihan tarkka kohta - tätä olisi voinut kysyä Miiralta päivän päätteeksi. Enimmäisaika tässä oli 2:30 ja Justin aika 0:37. Miiralta saatiin palautteeksi: "Kiitos tästä, teidän työskentelyä on aina ilo katsoa." 😍

Tauon jälkeen Taina Korhosen tuomaroimat alueet. Ensin askastelutila, jossa aikaa 2 minuuttia ja kätkö tuolin/pöydän jalassa oik. takanurkassa. Just aloitti alueen oikeasta reunasta haistellen hyllykön, sitten eteni takaseinustalla olevalle jakkaralle, mistä sai kiinni hajupilvestä. Varma tarkennus ja ilmaisu ajassa 0:24. Tämän löysi melkein kaikki ja Justin aika oli taas 9.

Viimeinen alue oli taas hoplop. Oikein meille sopiva alue, iso pitkällä etsintäajalla 3:30. Alue jatkui saman verran kuvan toiseen reunaan; siellä oli vielä jotain leluja, nojatuoli ja muuta kamaa. Melko lailla lähdöstä Just meni tuohon nukensängylle ja haisteli sen tarkasti ilmaisematta eli siinä oli hajusiirtymää. Sitten lähdettiin kiertämään huonetta. Tuntui, että me surffattiin ja surffattiin sitä läpi ja että Just oli jo haistellut kaiken. Hoin vaan mielessäni: "Ei oo hätää, ei oo hätää, ei oo kiire, aika riittää, anna vaan Justille työrauha." 

Kun alkoi jo tuntua, että toinen puoli huoneesta oli etsitty tosi tarkkaan, ajattelin, että sänkyjä ei ole vielä käyty. Just olikin menossa ikkunanpuoleiselle sängylle ja sieltä löysi hajupilven. Ensin nousi sänkyä vasten pitkältä sivulta, kurotti ylös ja nuolaisi teatraalisesti! Sitten kiersi itse sängyn lyhyelle sivulle, tökkäsi uudestaan nuolemaansa kohtaa, sitten tökkäsi vieressä olevaa metallijuttua ja ilmaisi. Olin ihan hämilläni, että jos nyt ilmoitan löydön ja tuomari pyytää tarkentamaan, niin enhän mä tiedä, kumpi niistä kahdesta on oikea kohta! No jälkikäteen ajateltuna olisin kyllä voinut arvata, että tietenkin se on se, jota Just nuolaisi. Mutta ei, otin vielä riskin ja pyysin näyttämään uudestaan. Just nuolaisi taas samaa paikkaa! Tässä vaiheessa pyysin sen jo pois ja ilmoitin löydön ajassa 2:07. Tämä oli reilusta enimmäisajasta huolimatta kokeen vaikein alue, jolla löydön sai alle puolet koirakoista. Kaksi virhepistettä siis napsahti kielenkäytöstä. Tuomari-Taina oli ihana, kun selasi meidän paperia tosi huolissaan etsien, oliko aiemmilta alueilta tullut virhepisteitä. Kun siellä oli puhdas paperi, hän huokaisi ja sanoi, että 100/2 riittää luokkanousutulokseen! Kyllä meni tiukille, kun ottaa huomioon Miiran tokan alueen epätarkan ilmaisun! Lopulliseen paperiin tuli vain yksi virhepiste; toinen oli otettu pois tasavertaisuussyistä. Kokonaistuloksissa 7/31 koiraa sai 100 pistettä; Just oli neljänneksi nopein mutta virhepiste pudotti tuonne 7. sijalle. Erityisesti lämmitti Tainan palaute: "Sä ohjaat silloin kun tarvii ja muuten annat koiralle tilaa työskennellä." Ja kun mä oikein keskityin siihen, että menen pitkällä narulla ja annan koiralle tilaa päättää suunnan ja etsittävät kohteet, kuten Löytö-podcastissa opetettiin 😂

Se ois sitten 1-luokan sisäetsinnät taputeltu suoraan kolmella kokeella! Jopa meidän joka toisesta kokeesta 75 ja 100 -sarja meni rikki, onneksi parempaan suuntaan. Täytyy kyllä sanoa, että paras sisäetsintäkoe oli ensimmäinen, Korpilahden koe. Just ei ole ennen sitä eikä sen jälkeen tehnyt niin nopeita löytöjä. En edes tiedä, mistä tämä johtui - tai mistä johtui tämän Korson kokeen huonompi mielentila ja huonommat tarkennukset. En ole aiemmin puuttunut kätkön nuolemiseen, vain yrittänyt ennaltaehkäistä sitä. Yleensä Just nuolaisee, jos siirrännäinen on iso ja/tai esillä. Myös tarkistusilmaisuissa tulee herkemmin kieltä. Mutta nyt pitänee opetella tuohon jokin korjaus, että jos nuolaisu tulee, niin tiedän, miten reagoida siihen. Ensi viikonloppuna onkin jo valmennusringin eka leiri! Eiköhän sieltä saada aika monipuolisia vinkkejä aika moneen mietityttäneeseen asiaan.

Joku special

Joku saa nyt ihan oman päivityksen, kun muuten kirjoittelu on niin Just-painoitteista. Viikko sitten torstaina tästä muokattu rata. Koska ei tehdä keppejä ja A:ta, mentiin putki niiden sijaan. Päästiin esteelle nro 14 asti. Mia sai videollekin yhden ihanan pätkän. Koska tehtiin kutonen toisinpäin, tuli putki-hyppy-putki -kohtaan tuplapersjättö. Ajattelin, että se voi olla vaikee, kun ei olla niitä Jokun kanssa niiiin paljon tehty, että se ei välttämättä pidä estelukitusta. Vaan kyllä piti! Joku teki tuon kohdan ihan ideaalilinjaa, itellä oli ajoituksen kanssa vähän haastetta tai siis ruostetta. Hannan kanssa juteltiin, mikä videollakin näkyy hyvin, että kyllä Joku vaan syttyy mun kiihdytyksistä. Jos mä himmailen, niin sekin hölkyttelee, mutta jos mä kiihdytän, niin kylä lähtee. 

Sen perusteella distance hoopers ei ois ihan meidän juttu, mutta treenattiin sitä silti kahtena peräkkäisenä sunnuntaina, kun ATD järjesti tutustumiskertoja. Ekalla kerralla tutustuttiin esteisiin ja mentiin pikkurata vierellä juosten. On kyllä hämmentävä laji, että jo ekalla kerralla voi tehdä rataa! 

Hoopit ja putket Joku tajusi heti ja tarjosi niitä välittömästi. Tynnyrin kiertoon kauempaa ohjattuna tarvittiin vähän enemmän toistoja mutta läheltä sujui. Veräjää kiertäessä Jokun aivot meni jotenkin vähän solmuun, kun se mietti, miltä puolelta palkalle pääsee... Radalla Jokulla ei ollut oikeastaan mitään haasteita, paitsi että alkoi vähän väsyä, mulla oli haasteita rytmityksen kanssa. Ilmeisesti Joku oli ajatellut aika paljon, kun zippasi ihan totaalisesti heti treenien jälkeen 💖

Ohjattujen kertojen välissä treenattiin vähän tynnyriä - kauempaa lähetystä ja sylkkäriä sille. Tuntui vähän haastavalta, mutta seuraavissa ohjatuissa tynnyrinkierto meni tosi sujuvasti, joten tästä oli kuitenkin hyötyä!

Tokalla kerralla treenattiin kauko-ohjausta. Ekassa setissä tehtiin fokusointiharjoitus kolmella peräkkäisellä hoopilla: etuperinketjuttamalla palkalle lähetystä niin, että kun koira käänsi fokuksensa ohjaajasta eteenpäin, se vapautettiin palkalle. Joku hokasi tän heti: katsoi mua, käänsi katseensa eteenpäin ja juoksi palkalle ilman lähtölupaa 😂 Kun mä vaan nauroin,  kouluttaja-Nina kysyi mun kriteeriä ja että naurattaako mua, kun se tekee ton kisoissa. Vastasin: "Jokulla on lääkitys, joten se ei tule todennäköisesti koskaan kisaamaan. Siispä kyllä naurattaa." Sen jälkeen kaikki naurettiin! 

Piirroksessa "renkaat" on hooppeja, mustat pallot tynnyreitä ja keskellä olevat ristikot ohjausalueita. Mä valitsin ton ylemmän ohjausalueen. Tässä kohtaa onnittelen itseäni treenin soveltamisesta koiran mukaan! Sanoin heti, että haluan tehdä takaperinketjuttamalla enkä ensin kokeilla ja sit epäonnistumisten jälkeen helpottaa. Jätin ensin palkan maaliin ja otettiin 6-tynnyrin kierrosta eteenmeno. Seuraavaksi otettiin 3-6 heittopalkalla 6-7-väliin. 2-tynnyrin kiertäminen mun puolelta sujui hyvin mutta haasteeksi muodostui 3-hooppi, joka oli vähän hankalassa kulmassa. Tässä olisi hyvä, että hoopeilla olisi erilliset käskyt, joita ei kyllä vielä keksitty...

Tähän asti Joku oli ollut ihan mallioppilas mutta 3-hoopin lähetystä treenatessa meni taas aivot solmuun ja lopputulos oli se, että Töppä-Nenä meni tekemään nenäkosketusta tynnyriin ja kun pyysin uudestaan kiertämään, se teki vielä ponnekkaamman nenäkosketuksen 😂 Tehtiin sitten niin, että autoin tossa 2-3-välissä tulemalla vähän lähemmäs (ulos ohjausalueelta) mutta muuten yritin pysytellä siellä. Viimeinen kierros tehtiin niin, että jätin Jokun lelun lähtöön/maaliin sen taakse ja se joutui todella luopumaan siitä. Ja sehän jätti lelun oikein sujuvasti! Kaikki lähetykset saatiin onnistumaan ja loppusuora olikin niin palkitseva, kun sai juosta koko hallin päästä päähän suoraan lelulle!

Kauko-ohjaaminen ei ole niin siistiä kuin mukana juokseminen, me ei sytytä siitä samalla tavalla. Mutta kyllä meillä oli hauskaa! Ehdottomasti jatketaan hoopersia heti, kun sitä on taas tarjolla ATD:ssä. Jokullekin uusia lajeja! 💖

Lisää kimppatreenejä

 28.3. piti olla Nellin nosetreenit mutta Nelli oli sairaana, joten etsittiin kimppatreeninä Janinan tekemiä kätköjä. Just oli aivan liekeissä. Halusin harjoitella aikapainetta, niin pyysin Janinaa kellottamaan. Eka alue oli ämpärit ja siinä 1 minuutti aikaa. Tässä Just reagoi selvästi vasemman takanurkan ämpäriin ja jäi sen viereen seisomaan vinkuen kulmat kurtussa. Joltain muultakin ämpäriltä tuli jonkinlainen reaktio mutta ei kunnollista. Aika loppui ja sitten analysoin Janinalle ja Heidille, että oletan, että takanurkan ämpäri ei ole oikea vaan siinä on siirtymä- tai vanha haju. Näin olikin. Sitten se hajuämpäri oli siirtynyt eli maassakin oli hajua. Löytyi se lopulta alle kahden minuutin mutta tässä pidän onnistumisena sitä, että luin Justia ihan oikein. Sitten alkoikin tykitys - muut kätköt löytyivät tyyliin 10-20 sekunnissa ja ilmaisut tarkat ja varmat. Yksi minialue laajennettiin Justille, ja se kävi tarkkaan koko alueen läpi mutta ilmaisi heti, kun tuli kätkölle. Kokeilin myös kahta kätköä ilman välipalkkaa jo löydetyillä kätköillä. Ehkä johtui siitä, että hallilla ollaan paljon treenattu palkattomia suorituksia muissa lajeissa, mutta Just palkkautui kehuista ihan superhyvin ja jatkoi salamannopeasti toiselle kätkölle "jatketaan"-vihjeestä. 

Joku sai myös tehdä nämä ja sekin teki hyvin! Yhdellä alueella oli kolme "koeputkea", joista olisi pitänyt valita oikea. Tässä Joku meinasi ulkoistaa tarkennuksen mulle eli tökkäsi kaikkia putkia ja selvästi odotti, että mä olisin reagoinut ja näin kertonut, mikä niistä olikaan oikea. Olin tiukka ohjaaja ja jätin vastuun Jokulle, mikä selvästi hetkellisesti sai aivot solmuun mutta sitten hetken tuumauksen jälkeen Joku ilmaisi oikean putken hienosti!

Etsinnän jälkeen Janina ja Heidi lähtivät lenkille ja mulla oli vähän luppoaikaa. Oltiin yhdessä päätetty, että ei tehdä paikkista, koska koirille voi olla vaikeaa vaihtaa mielentilaa lajista toiseen. No, mä en malttanut olla kokeilematta tokoilla nosekamojen keskellä. Vaihdoin Justille valjaat tokopantaan ja palkkailin vähän sivulletulosta. Sitten tehtiin tuossa etsintäalueiden keskellä liikkeestä maahan, tasamaanouto, suora seuraaminen, luoksari ja liikkeestä seisomisen alkuosa. Nämä kaikki siis yhteen pötköön ilman liikkurointia ja välipalkkoja, pelkästään kehuin siinä edellisen liikkeen lopetuspaikalla ja siitä suoraan jatkettiin seuraavaan liikkeeseen. Ja siis Just oli ihan huikea! Teki kaikki liikkeet ihan täydellisesti, seurasi silmät loistaen ja palkkautui kehuista ihan maasta taivaaseen.

Tästä kumpusikin uusi idea: aion kokeilla tehdä pari nosekätköä alle ennen kisamaisia tokotreenejä. Josko sillä löytyisi oikea mielentila ja hyvä fiilis, kun olisi saatu endorfiinihanat auki!

Lauantaina 2.4. rallykurssin viimeinen kerta ja ratatreenin vuoro. Kuvasta poiketen pyörähdys oli 2. kyltti, 3. kyltti oli eteentuloperuutus tai edessä peruutus ja 7. kyltti askeleet istumisilla tai seiso-istu-maahan. Ja sitten lopussa ei ollut merkkiä vaan liikkeestä istuminen. Justin kanssa tehtiin ihan palkaton kisatreeni ensin - loppupalkka tuli valkovuokon jälkeisestä seuraamisesta eli lopusta mutta ennen maalia. Sitten vielä toinen kierros, jossa palkkasin kaikesta. Muuten ratakierros meni hyvin, mutta kuvan yläreunan suoralla kontakti katosi. Siellä ilmeisesti hiiret juoksi seinällä ihan villisti, kun kaikki koirat kuuntelivat ja haistelivat samalla suoralla. Toisella kierroksella kontakti pysyi hyvin, niin sain palkattua.

Jokun kanssa oli hauskaa mennä rata läpi! Se meni tuon ihan noin mestarin tasoisena, kun sille ei ole väliä, seurataanko vasemmalla vai oikealla. Apuja tietysti käytin ja palkkasin kaikesta, mutta meillä oli ihan superkivaa ja se oli niin täysillä tekemässä 😍

Lyytin vuorolla mun treeniaika oli jo käytetty, joten me hiippailtiin taustalla, kun Annika & Selma tekivät "päävuorossa". Lyytille ei siis tullut kokonaista ratatreeniä, mutta eihän se sellaista tarvitsekaan. Se, mikä tehtiin, tehtiin tyylillä!

RTVA!

Päästiin vihdoin Annikan kanssa käyttämään meidän 5 vuotta sitten voitettuja lahjakortteja Tampereelle! Ei edes mahduttu heti mukaan mutta onneksi viikkoa ennen tuli sähköpostia, että päästäisiin varasijalta. Ja onneksi lähdettiin! Mestarin radat olivat mukavasti iltapäivällä. A-radan tuomaroi Pia Heikkinen ja me oltiin vuorossa 10:tenä. Ennen rataa tehtiin temppuja läpi ja täydellä itseluottamuksella "nää me osataan" kehään. 

Nyt kokeilin tulla kehään koira oikealla. Vielä sermien sisäpuolella kehänauhan ulkopuolella viimeinen nami, jonka jälkeen Just tsekkasi kehän. Sitten sisään oikealla seuraten, perusasento pari metriä ennen lähtöä, hihnan irrotus, puolenvaihto takaa ja lähtöön. Ja siis niin upea lähtö! Just oikein ponnisti ekaan askeleeseen ja oli heti skarppina pyörähtämään! Ai vitsit, että tuntui hyvältä!

Askelkäännökseen tulon mallasin Caritan ohjeiden mukaan niin, että Just oli suorituspaikan vasemmalla puolella ja mä suorituspaikalla. Perusasento oli hyvä, mutta tästä liikkeellelähtö ei ja saatiin -1 ov, kun lähdin ennen koiraa. Selvästi tuntuu, että tuo on liikkeellelähtöjen kannalta kaikkein haastavin kyltti ja siihen pitäisi keksiä jotain motivoivaa.

270 vasemmalle ihan ok, maahan & tulppaani hyvät. Istu-seiso-maahan -kyltiltä saatiin -1 tvä mutta nyt en muista, mistä. Ainakin Just oli meni maahan suorempaan kuin joskus eli valmistelut onnistuivat. Sivuaskel ihan superhieno! Tuplasaksalainen oikealla laaja mutta yhtaikainen. Tässä vaiheessa oli kierrokset vähän nousseet ja vinkumista tuli näillä edellisillä kylteillä sekä eteentulossa. Kahdeksikko meni kivasti, samoin puolenvaihto ja edessä peruutus. Täyskäännökseen taas tähtäsin itse suorituspaikalle ja onnistuinkin siinä - koirallakin oli tarpeeksi tilaa. Pujottelu ihan ok, ei mikään loistelias, istuminen skarppi ja kutsu ok, joskin Just ei tainnut tulla kontaktiin ennen hyppyä. Hypyn jälkeinen seisominen kuitenkin napakka. Ja sitten oltiinkin maalissa! Oletuksena oli, että teknisiä virheitä ei tullut paljon, mutta vinkumisesta tulisi miinusta. Vaan eipä tullut! Liekö tuomari ollut kuuro vai vain kiltti mutta ei saatu yhtään vähennystä ääntelystä! Ja virhepisteitä tuli tosiaan vain 2 eli lopputulos oli 98 pistettä ja oikeus rallytokovalion arvoon! Tuomarinkommentti: "Iloinen, sujuva rata."

 Pisteiden selvittyä mentiin Justin kanssa myyntikojulle shoppailemaan tarkoituksena antaa Justin valita jotain herkkuja. Ajatus oli toki kaunis, mutta Just tuumasi: "Mä otan tän, tän, tän, tän, tän, tän ja tän" 😂 Niin päädyttiin sitten jäniksenkorvaan, jonka Just rouskutti sillä aikaa, kun hoidin maksupuolen. Sijoituttiin neljänneksi eli ei saatu (onneksi) uutta lahjakorttia. Halusin sellaisen söpön kuvan, jossa koira pitää ruusuketta mutta ei käskettynä vaan oma-aloitteisesti. Just oli heti hommassa mukana pöllimällä ruusukkeen mun kädestä!

Melko pian alkoi B-kisa, jossa tuomarina Iiris Harju. Yritin nyt ajatella, että kaikki on saavutettu eikä mitään paineita ole. No jaa, unohdin sitten kaikki Caritan preppaukset ja radalla oli vanha kunnon Lyyti-ohjaus. 🙈 Toki Just tarvitsi vähän enemmän tsemppausta, koska oli jo vähän väsynyt, mutta ei se kyllä auta, että kävelee kuin tikku-ukko eikä valmistele koiraa tehtäviin... 

Tällä radalla oli ahtaampi tila lähdön ja kehänauhan välillä, joten tulin kehään lähdön sivusta koira oikealla ja siinä sitten hihnan irrotus ja puolenvaihto ja lähtökyltille, jossa kävi sellainen informaatiokatkos, että Just meinasi mennä maahan kun kehuin sanalla "mahtava". Eli jatkossa ei enää sitä sanaa! 

Lähtö sujui kyllä taas kivasti, vaikka ei ihan niin täydellinen kuin A-kisassa. Maahanmeno oikein mainio ja siitä saatiinkin "Hieno!"-merkintä. Täyskäännöksessä ajoin aivan liian lähelle kylttiä ja valmistelu ihan surkea, mihin Just vastasi katkaisemalla kontaktin ja katselemalla puolisen sekuntia eteenpäin. Tästä -1 py. Eteentuloperuutus vähän jähmeä mutta teknisesti moitteeton. 270 vasemmalle -kyltiltä sain -1 ov, taisi olla liian kaukana suoritettu! Hyppy ok, pujottelussa pieni katkos mutta jatkoi hyvin, sivuaskel ihan unelma, tismalleen suora ja yhtaikainen! Tuomarikin oli samaa mieltä, kun saatiin "Hieno!"-merkintä. Taas 270 vasempaan -käännöksestä -1 ov! Olisikohan tämä tullut kumartumisesta... Seuraavalla suoralla istuminen skarppi mutta kutsun tuli taas ravissa, mikä hankaloitti seuraavaa käännöstä. Ei virheitä kuitenkaan. Sitten sekä sivulla peruutuksesta että maahanmenosta "Hieno!"-merkinnät! Seuraavat perusasennot taas vähän jähmeitä ja valkovuokosta -1 ov; ilmeisesti tuomari ei arvostanut  mun hienoja tanssiliikkeitä. Sitten vähän hassusti paikallakäännöksestä "Hieno!" mutta putkesta -1 py, kun Just ei lähtenyt käännöskyltiltä seuraamaan ja mä otin taas ekan askeleen ilman koiraa. No kyllä se sitten innostui, kun päästin putkeen ja maaliin tultiin taas täydellisessä kontaktissa. Vähän siis säätöä ja räpellystä ja kontaktikatkoja, mutta olen silti ihan supertyytyväinen, koska suurin osa radasta meni kuitenkin hyvässä seuruussa eikä noi katkot jääneet päälle. Virheet olivat vain pieniä - tältäkin radalta pistesaldo oli 95, ettei vain jäisi epäselväksi, valioituiko Just vai ei 😂 Tuomarinkommentti: "Oikein reipasta yhteistyötä. Iloinen suoritus."

Oli kyllä upea päivä. Meidän pistekeskiarvo nousi juuri kymmenellä! On se niin ihmeellistä, että ennen kuin saa ensimmäisen 95 p tuloksen, ne tuntuu ihan mahdottomilta, aina tulee jotain virheitä. Sitten kun sen on kerran saavuttanut, niin se tuntuu yhtäkkiä helpolta!

Tuloksiin olen 100 % tyytyväinen, koiraan olen 100 % tyytyväinen, mutta omassa ohjauksessa on vielä parantamisen varaa. Palasin B-radalla taas siihen vanhaan eli hiihdin radan hirveää vauhtia enkä tehnyt koiralle kunnon valmisteluja, mikä todennäköisesti aiheutti säätöä perusasennoissa ja vähän rauhoittelua. Myöskin kaikki hyvin suunnitellut henkiset valmistautumiset jäi tekemättä ja vain siksi, että autuaasti unohdin! Keskityin ennen rataa niin paljon koiraan, että unohdin itseni. Seuraava tavoite on olla kisaradalla sellainen ohjaaja, kuin olen treeneissä, esim. noissa edellisissä Caritan treeneissä, ja keskittyä mielentilaanmielentilaantunnetilaantunnetilaan. 

Loistava kaudenpäätös rallyvalkussa

 

Viime viikolla viimeiset Caritan treenit tällä kaudella. Teema olikin meille tosi sopiva: liikkeellelähdöt. Tämä oli ihan loistavaa, koska pääsin palkkaamaan niistä miljoona kertaa. Tällä kerralla saatiin myös muutama aivan helmi vinkki, joita pääsin heti soveltamaan lauantain kisoissa.

Alkusuora meni oikein mukavasti ja Just tulee hienosti kontrolliin suoran putkenkin jälkeen. Päädyn paikallakäännöksessä vasempaan oli ensimmäisessä perusasennossa vähän säätöä. Takasuoralla taas vähän jännitti nurkkaa kohti meno ja kontakti katkesi hetkeksi. Samoin eteentulon valmistelussa säätöä. Askeleet 1-2-3 tuntui Justin mielestä vähän tylsältä; se tuli kyllä mutta vire kyllä vähän laski. Keskisuoran päädyn täyskäännöksessä ajoin Justin liikaa kohti kylttiä ja sitä vähän ahdisti. Sarjahypyn jälkeinen peruutus yllättäen onnistui! Tässä vinkit koottuna:

• Mun kannattaisi sanoa pysäyttävälle kyltille tullessa "sivu". Etenkin jos kävelen nopeasti, pysähdys tulee Justille vähän yllättäen ja sen takia perusasentoon tulossa tulee joskus vähän säätöä. Lisäkäskyllä koira ehtii reagoida ja pysähdys on harmonisempi ja yhtaikainen. Tällä oli tosi iso merkitys ja ero näkyi ihan jokaisella pysäyttävällä kyltillä!
• Jos kontakti katkeaa ja koira jää, älä jää katselemaan taakse, tuleeko se - ei se silloin ainakaan tule. Ollaan aiemmin tehty sitä, että hypähdän "pois alta" mutta mun mielestä Just ei skarppaa siitä vaan tulee epävarmemmaksi. Nyt Carita ehdotti tähän "nopeenopee"-käännöstä eli käännyn 360 astetta koirasta poispäin, että se lähtisi jahtaamaan!
• Kääntävillä kylteillä mun kannattaisi linjata itseni kohti kylttiä. Tällöin koiran linja on kyltistä ohi eikä kylttiä päin. 
• Askeltehtävissä kannattaisi tehdä jotain yllätyksellistä, esim. lähteä juoksemaan tai palkata vauhdikkaasti jossain keskellä tehtävää, esim. 2 askeleen jälkeen, ettei koiran mielestä tehtävä tuntuisi jankutukselta.

Näillä eväillä sitten lauantaina Tampereelle tuplakisoihin! Näistä tulee erillinen postaus.

Keskiviikkona käytiin Saaran kerhohuoneessa nosettamassa. Just oli ihan hoplopissa ja surffaili ihan fiiliksissään uutta aluetta. Ei ollut ajankäytöstä tietoakaan 😂 Ens kerralla pitää muistaa tehdä oikeesti jonkinlainen suunnitelma ja ensinnäkin ihan varmistaa, montako kätköä ja missä tilassa! Nyt kävi nimittäin niin, että Saara sanoi: "Kätköjä on 2 ja alue alkaa heti tästä ekasta seinustasta." Mä ymmärsin jostain syystä niin, että ekalla seinustalla on 2 kätköä. No se eka löytyi aika nopeasti naulakon alta, mutta sitten jäätiin suhaamaan sitä ekaa seinustaa ennen kuin tajusin varmistaa, että siis koko kerhohuone on aluetta. No löytyihän se toinenkin kätkö sitten tuolista, kun etsittiin oikealta alueelta 🙈

Torstaina Jokun agitreenit. Tehtiin 90 cm korkeaa puomia, joka sujui aivan loistavasti ilman vauhtia mutta vauhdin kanssa ei sitten enää sujunutkaan. Ei saatu puomia mitenkään kiilattua niin, ettei se olisi heilunut ja luulen, että tämä on osasyy loikkien määrään. Oli tavallaan vähän hämmentävääkin huomata, miten totaalisesti osumatarkkuus hajosi, kun tehtiin radan osana. Johtuiko se sitten vireen noususta, mun juoksemista vai jostain muusta, en osaa analysoida. Jatkamme harjoituksia! Näissä treeneissä oli aivan huikeaa Jokun toistonkestävyys! Se oikeesti vaan juoksi kerran toisensa jälkeen eikä lannistunut, vaikka aina ei mennytkään nappiin, ja vielä viimeisellä minuutillakin teki melkein samalla draivilla!